♪ ♪ Kolme yötä lähtöön on... ♪

...laskin aivan itse eilen kun ois pitäny lukee kemiantenttiiinn... Oho, nyt tuli virhe, eilen oli vielä neljä yötä, nyt on kolme. Ja arvatkaa kuka on nohevana pakannu kaikki, eli kaikki kamat jo valmiiks. Sen siitä saa ku pitää pakata järkevästi, sitte siihen pakkaamiseen pitää käyttää myös aikaa. Onneks mun magical suitcase yllätti jälleen, ja sinne mahtu joululahjojen lisäksi jopa vähä jotain muutakin. Tosin se meni kiinni vasta sen jälkeen kun minä ja Siiri molemmat istuttiin sen päällä. Sitä hetkeä odotellessa, kun lukitusmekanismit pettää ja laukku räjäyttää sisältönsä ympäri kämppää (tai autoa/laivaa/junaa). Fysiikan tentin teen sitteki vasta tammikuussa, oma moka kun menin feilaamaan tenttiin ilmottautumisen, mutta toisaalta parempi näin, nyt mun on pakko tehdä myös anatomia tammikuun puolessa välissä, ja voin sit mennä vielä kuun loppuun asti kotia. Ei ollenkaan huono kämmi. Mutta eikai tässä, pitääpä syventyä vielä hetkeksi kemian ihmeelliseen ja jännittävään maailmaan.

Äsken kävi meidän vuokranantajarouva tuomassa meille joululahjat! Meki annettiin niille joulutähti ja konvehtirasia, ku ne vaan yksinkertasesti on aivan ihania ihmisiä :) Meillä on kyllä käyny kaikin puolin niin hyvä tuuri tän kämpän kanssa että ei voi muuta ku joka päivä ihmetellä.

Sirpa auttaa

Ei riittäny Sirpan voimat tähän koitokseen

Kielikriisinen rebane lähtökuopissa

Kielikriisi ei nyt liity millään tavalla eestikeeleen, päinvastoin. Se liittyy nimittäin tähän blogiin, ja sieltä löytyykin hyvä tekosyy miksen ole tuonut tekemisiäni ilmi taas vähään aikaan. Mutta nyt tapahtuu muutos *kaivaa rautakangen ära paidanselkämyksestä* ja aion jatkaa blogin kirjoittelua vähän enemmän mulle tyypillisellä kielellä. Heti alkuun pitää todeta, että aamukammassa on jälellä enää kymmenen piikkiä! Mietin tässä, että pitäiskö alkaa jo pakkaamaan, ettei käy niinku yleensä, että hätäpäissään edellisenä yönä sullon ensimmäisenä käteen osuvat vaatteet kassiin ja menoksi. Jouluostokset tein täältä Viron puolelta; Lõunakeskuksessa oli jonkin sortin alennusyö tuossa viime viikonloppuna. Ankara päänsärkyhän sieltä tuli myös kaupanpäällisinä; ei ole ihmisten hommaa tuollanen, varsinkaan kun ottaa huomioon virolaisten yltiöpäisen innostuksen tällaiseen pieneen merkkiin kuin %.
P.s. Pieni myöhemmin lisätty välihuomautus; joululahjat vie 3/4 mun matkalaukusta vaikka niitä ei ees oo paljon! Mihin mää mun vaatteet laitan, ulkovaatteet, lenkkarit, vaelluskengät??! Saapa nähdä pääseekö tää tyttö koirineen Suomeen ollenkaan.

Mistähän kaikesta te nyt ootte jäänyt paitsi. Lunta täällä tuli yhtäkkiä hirveesti, kolme päivää putkeen. Siinä vaiheessa piti tuota omaaki lohkoa lähteä kolalla avaamaan, ku pelotti että naapurit jää autoillaan kiinni meidän kinoksiin. Eli talvi on tullut ja näyttää siltä, että se ei ennen kevättä aio mihinkään lähteä. Meidän metsään on vedetty kilometreittäin latuja, ja pitää varoa ettei saa sauvasta päähän jos uskaltautuu lähemmäs niitä koirien kanssa. Kummallista kyllä, mutta virolaiset on vielä hiihtohullumpaa kansaa ku suomalaiset. Ja näyttää siltä, että se on tarttuvaa lajia, kun itsekin hiihtoa aina enemmän tai vähemmän inhonneena suunnittelin, että raahaan sukset tänne ku palaan lomilta. Tenteistä on tällä hetkellä puolet eli kolme takana ja kolme edessä. Laskeskelin tuossa, että oon käynyt viimeksi Suomessa tasan kolme kuukautta sitte. Neljäsosa vuosi, aika paljon.

Reipas seuraneiti 

Sirpa ja minä päästiin posettaan erään hyvin tunnetun julkisuuden henkilöt kans. ©Maria

Tarton keskusta on nyt joulun aikaan nähtävyys itsessään, Raekoja platsin jouluvaloille ja kuuselle ei taida ihan heti vertaistaan löytyä. Vaikka sininen väri ei todellakaan oo kärkisijoilla mun top10-jouluvalovärit -listalla, niin Raekojalla ne on oikeestaan aika hienot. Tosi hienot. Pari kertaa oon käynyt siellä ja Toomella nyt kuvaamassa, ensimmäisen kerran Marian, Taran ja Siirin kans, ja tänään toisen kerran kahestaan Siirin kanssa. Jalusta ois ollut aika kova sana tuolla pimeässä, varsinkin kun toisessa kädessä nykii kärsimätön russeli. Ei ollut ehkä vakain kuvauskäsi tänään, mutta jos sieltä muutaman kuvan kehtais tänne asti laittaa.

Neljä viikkoa.... NELJÄ VIIKKOA!!

Hurrjan hauskaa(?) torstai-iltaa toivottaa Tara ja Siiri

Siis tasan neljä viikkoa tämän syksyn viimeiseen koulupäivään. Ja nuo viikot sisältävät lukemattoman määrän tenttejä, loppurutistus pitäisi siis vielä jaksaa tehdä. Viimeiset biometrian itsenäiset työt on palautettu, ja fysiikan itsenäisistä töistä viimeinen on viilausta vaille valmis. Olen kyllä tyytyväinen, että nuo kaksi kurssia ovat kohta ohi. Anatomian viimeinen välitentti on ensi tiistaina. Yritän selvitä tenteistä niin, että anatomia olisi ainoa, mikä jää tammikuulle. Näin ollen voin viettää Suomen puolella yli kuukauden. Odotan kyllä ihan hirveän paljon sitä, että pääsen Suomeen. Vaikkei mitään kummempaa koti-ikävää ole iskenytkään koko syksyn aikana, on silti niin ihana päästä näkemään perhettä ja ystäviä, ja ennen kaikkea pääsee pois kaupungista. Täytyy tosin taas kerran sanoa, että viihdyn myös täällä tosi hyvin, meillä on aivan huippu kämppä ja porukka, kurssikaverit on tosi mukavia ja vapaa-ajalla on kyllä tekemistä. Kummassakin puolensa, varmaan sitten taas tulee mielellään takaisin tänne, kun on Suomessa ollut pitemmän ajan.

Eilen käytiin neljän koiran voimin metsälenkillä. Russeli, espnjanvesikoira, ranskanbulldoggi ja keskikokoinen villakoira, oli kyllä hauskannäköinen porukka. Siiri pääsi kesken lenkin peurastuksen makuun. Huomattiin yhtäkkiä, ettei sitä näy missään. Vähän aikaa huudeltiin, ja kohta vilahtikin polun toisessa päässä useampipäinen peuralauma Suuri Valkoinen Metsästäjä perässään. Ja minulla oli kamera mukana, mutta en tietenkään ehtinyt kuvaa ottamaan. Luultavasti noissa lähimetsissäkin liikkuu jos jonkinaista otusta, täytyy vain toivoa, ettei Sirkkeli mihinkään villisikaan tai vastaavaan törmää koskaan. Tai jos törmää, niin tajuaa siinä vaiheessa juosta ja lujaa.

Tänään oli taas leipomispäivä. En ole vähään aikaan ostanut leipää kaupasta, kun itse tekemällä saa niin paljon parempaa. Juuri tein kaksi pellillistä porkkanasämpylöitä, on muuten hyviä! Pieni salainen haave olisi saada kotoa mukaan ruisleivän juuri, että voisi sitä ainakin kokeilla jos ei muuten. Ruisleipää täältä ei nimittäin saa (minun mielestä ruisleipää ei ole "ruis"palat, joissa sitä ruista on hätäisesti sen 40%...). Ja tulee itse leipominen toki myös edullisemmaksi. Ai niin, pääsin tässä eräänä päivänä leipomaan myös karjalanpiirakoita. Ei siitä sen enempää, kuin että hyviä tuli vaikka kotona tehtyjä ei voita mikään!

Näihin mietteisiin tällä kertaa. Nyt pitää aukaista tuo pieni vihreäkantinen kirja ja alkaa opiskella niveliä. Ehkä keitän teetä. Ehkä kuuntelen samalla vaikka joululauluja ja sytytän muutaman kynttilän, joulufiilistä kun ei ole vielä juuri ehtinyt herättelemään kaikilta kiireiltä.

Eipä sitä iloa kauaa kestänyt.

Lumi pysyi maassa tasan kaksi päivää ja suli pois. Siitä lähtien onkin sitten satanut vettä melkein joka päivä. Enää reilu kuusi viikkoa koulua, ja sitten päästään Siirin kanssa joululoman viettoon! Syksyhän on vasta alkanut, juuri ja juuri pyörähtänyt käyntiin. Mihin aika oikein katoaa? Tämä päivä on kulunut englannintehtävien ja ruuanlaiton merkeissä. Hävettää myöntää, että tein vasta nyt elämäni ensimmäisen kerran lasagnea. Hyvää siitä kyllä tuli ja riitti pakkaseenkin asti, eli en minä oikeasti maineeni veroinen kokki ole, vaan ihan hyvä jopa :D

Viime viikonloppuna olin turistina Tarton kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Sekin oli minulle ensimmäinen laatuaan. Aika naurettavaltahan se meno välillä näyttää, kun mammat otsa kurtussa ja tukka tiukalla nutturalla puskee väenpaljoudessa boksien täyttämiä kärryjä käytävällä ja tiuskii vastaantulijoille. Paras oli kieltämättä se, kun eräs nainen pissitti silkkiterrieriään sisällä pylvääseen. Koiralla oli vauvanvaippa päällä. Tämän jälkeen nainen painui koira kainalossa ulos tupakalle. Näyttelyistä juuri mitään tietämättömänä täytyy todeta vain, että tyylinsä kullakin. Siirille löytyi myyntistandeilta kaulapanta ja hihna, ja Osenalle ozzynkestävä vinkulelu, jonka se saa vaikka nyt sitten joululahjaksi.

Lauantaina oli ohjelmassa myös geokätköilyä kämppiksen ja koirien kanssa (http://www.geocache.fi/materiaali/ala_ryhdy_geokatkoilijaksi.pdf). Kahdesta suunnitellusta kätköstä toinen löytyi, toinen jäi kesken, koska eteen tuli niin iso oja, ettei siitä olisi (huom. edes meidän taidoilla) päässyt kastumatta yli. Kengät ja housut olivat läpimärät, kun lopulta rämmittiin peltojen poikki takaisin ihmisten ilmoille. Yksi kätkö kuitenkin löytyi, eli eipä tuo ihan turha reissu ollut. Pääsivät koiratkin vähän erilaiselle lenkille.

Kätköilemässä

On hanget, korkeat nietokset

Huippua, täällä on lunta! Lunta ja aurinkoa, ihan loistava sää. Facen etusivulle on putkahdellut lumipäivitystä toisensa perään, ilmeisesti sitä on tullut myös Suomen puolella. Toivottavasti nuo ei sula ihan heti pois.

Vasak, vasak, vasak, parem, vasak

Lokakuun puoliväli, mikä tarkoittaa sitä, että nyt on aika täsmälleen kaksi kuukautta takana ja kaksi edessä. Eli puolessa välissä syksyä ollaan, neljäsosa lukuvuodesta kulunut! Toinen anatomian tentti, sekä naurettavan helppo kasvientunnistuskoe ohi. Elämä uudessa asunnossa on asettunut mukavasti uomiinsa, ja meillä on täällä yllättävänkin toimiva neljän koiran lauma. Illat ovat kuluneet opiskelun tai koirien kanssa touhuamisen parissa, kahvia on kulunut luvattoman paljon etenkin tenttiä edeltävinä iltoina, ja välillä aivot pitää nollata ärhäkän Ligrettomatsin merkeissä. Enää ei tule Toomemäkeäkään lenkillä ikävä, päinvastoin! Parin kilometrin kävelymatkan päässä on metsää, peltoa ja polkuja niin paljon kuin vain jaksaa kävellä. Muutaman kerran lenkki onkin venähtänyt useamman tunnin mittaiseksi, kun olen lähtenyt etsimään uusia reittejä "täältä pääsee varmasti jostain ympäri" -ajatuksen kanssa. Siiristä on kehkeytymässä hyvinkin näppärä tekijä agissa ja tokossa. Nyt ei siis lasketa mukaan sitä hetkeä, jolloin se karkasi maneesin ovesta pihalle kesken radan tai niitä, jolloin sen korvat mystisesti katoavat ja nenä vie olemattomien hajujen perässä. Meidän pelastukseksi koitui perepihvid, joiden vuoksi tuo koira kiipeäisi vaikka perä edellä puuhun. Uskaltauduin tilaamaan uutta koiranruokaa virolaisesta nettikaupasta, ja yllättävän nopeasti sieltä toimitettiin säkki ihan kotiovelle saakka.  

7.10 vietettiin sunnuntaipäivä Tallinnan eläintarhassa. Sää ei oikein suosinut, mutta itse paikka oli kyllä aivan käymisen arvoinen. Vanhassa osassa eläinten tilat tosin olivat ikävän pienet, mutta uusi puoli vaikutti todella hyvältä. Jospa siellä saataisiin eläinten olot ja tilat lähivuosina kondikseen, kuten jääkarhun aitauksen seinällä oleva kyltti lupaili. Kunnon ruokapaikkaa ei löydetty, mikä oli todella kummallista, kun kyseessä on kuitenkin sen verran iso paikka.

Eilen ihmettelin, kun tuli ilmoitus tämän päivän anatomian luennon siirtämisestä aamulle. Viestissä käskettiin ottamaan kumisaappaat mukaan. Edes silloin en aavistanut mitään, mietin vain moisen järjestelyn syytä. Koululla sitten selvisi, että kyse on viidennen vuosikurssin järjestämistä yllätysfuksiaisista. Luennot oli todellisuudessa peruttu, ja vietimme päivän koululla ja navetassa enemmän ja vähemmän miellyttävien aktiviteettien parissa. Pääsimme muun muassa tekemään ruumiinavauksen porsaalle. Pienen lisäsäväyksen tehtävään antoi se, että välineet olivat mallia ruosteinen viidakkoveitsi. Kaiken kaikkiaan oli ihan mukava ja mielenkiintoinen päivä, vaikka toki mukaan mahtui asiaankuuluvaa simputusmeininkiäkin. Nälkäisenä, ja erittäin väsyneenä palasin sitten kotiin, heitin navetanhajuisen takin pesukoneeseen, ja yritin parhaani mukaan eliminoida naamaan piirretyt viikset ja punaisen nenän. Kerrankin olisi ollut sopiva sauma kunnon päiväunille, mutta taivaalle ilmestynyt harvinainen valoilmiö kuitenkin pakotti lähtemään Siirin kanssa lenkille, ja koitin keretä kamera kaulassa roikkuen meidän lenkkimetsään ennen auringonlaskua.

Navettahommia, muuttohommia ja vähän sitä sun tätä

Täällä onkin ehtinyt tapahtua vaikka mitä sitten viime postauksen. Lähdetään nyt vaikka siitä, että viikon kestänyt navettapraksa on ohi (jes!). Täytyy myöntää, että eihän se mitään herkkua ollut. Lehmien ja hevosten tilojen siivoamisen lisäksi "päästiin" muun muassa kärräämään läpeensä homeista pyöröpaalia ulkoa tunkiolle, huiskimaan hämähäkinseittejä pois navetan loputtoman pitkän käytävän katosta, pesemään enemmän ja vähemmän likaisia ovia ja siivoamaan häkkikanalaa. Toisin sanoen kaikki likaisimmat hommat teetettiin meillä. Se on nyt kuitenkin pois alta, lukuun ottamatta kahta lisäpäivää joskus hamassa tulevaisuudessa. Ensimmäinen anatomian välitentti on rämmitty läpi. Huh sitä tunnetta, kun professori katsoo lasiensa reunan yli ja hymyilee maireasti: "sooritatud". Seuraava välitentti on parin viikon päästä, tällä kertaa vuorossa on raajojen luut. Botaniikassa olisi viikon päästä kasvientunnistuskoe, josta sain tietää vasta tänään. Viime botaniikan labran ajan olin navetassa, joten ei jäänyt turhan paljon aikaa noiden rehujen opettelemiseen. Luht-kastevars, Rebasesaba, Jäneskastik ja muut pikkuystävät pitäisi sitten viikon päästä muistaa.
Siirin kanssa ei mentykään luolille, juurikin tuon navettapraksan takia. Ehkä me päästään sinne sitten seuraavalla kerralla mukaan. Esimmäiset Toko-treenit meni oikein kivasti perusasennon ja seuraamisen alkeita opetellessa.

Suurin tapahtuma kuitenkin on se, että nyt ollaan muutettu uuteen asuntoon! Alkoi jo edellisen asunnon subtrooppinen ilmasto kyllästyttämään. Se olikin varsinainen pikamuutto, tuskin kovin moni muu on noin lyhyellä varoajalla saanut asuntoaan siihen kuntoon, että uusi vuokralainen voi tulla sitä katsomaan. Ja muuttohan tosiaan alkoi sillä, että pesin altaallisen likaisia astioita ja aloin käärimään niitä paperiin. Siiri toimi reippaana Pikku-Apulaisena ja purki tavaroita samaa tahtia kuin minä ja Noora niitä pakattiin. Ensimmäiselle illalle ei saatu autoa lainaan keneltäkään, joten vietiin tavaraa bussilla niin paljon kuin jaksettiin kantaa. Seuraavana iltana onneksi saatiin loput tavarat auton kanssa perille. Muutama isompi huonekalu kannettiin tien toiselle puolelle M:n ja J:n asuntoon siirtoa odottamaan. Tässä vaiheessa kello oli jo puoli yksi yöllä. Sitten vielä Nooran ja koirien kanssa käveltiin 45min. matka uudelle asunnolle. Kaupassakäynti unohtui kokonaan, ja aamupalaksi syötiinkin sitten ruhtinaallisesti porkkanaa, suolakeksejä ja mustaherukkateetä. Mutta täällä sitä nyt ollaan! Patteri lorisee ja sänky narisee, mutta mitäs tuollaisista pikkuvioista. Meillä on iiiso piha, puusauna (tosin halkoja ei, mutta ei puhuta nyt siitä), tiskikone, uuni... Tähän väliin Siiri sanoisi, että meillä on myös parvekkeen/terassin ovessa juuri Siirille sopiva kissanluukku! Sen läpi edestakaisin juokseminen onkin parasta viihdettä mitä pikkukoira voi keksiä. On se kumma, miten paljon voi ihminen nauttia siitä, että pääsee puistelemaan petivaatteet pihalle, ja täyttämään tiskikonetta. Nyt vain odotellaan, että ensimmäiset vieraat uskaltautuisivat tänne.

Mutta näkemisiin taas, seuraava ohjelmanumero on kemian labran työkuvauksen kirjoittaminen. Ja viikonlopulle tiedossa vierailu Tallinnan eläintarhaan!

Kuulumisia

Niin kuin tuhat kertaa ennenkin, taas täytyy ihmetellä, miten nopeasti aika kuluu. Siirin tänne tulo on mukavasti rytmittänyt arkea, ja kummasti sitä pääsee sängystä ylös heti aamulla kun toinen vaatii päästä pihalle. Ensimmäinen anatomian tentti lähestyy uhkaavasti, ja üliopilased ovatkin viettäneet vapaa-aikaansa koulun luuluokassa ihan konkreettisesti nikamien eri osia opetellen. Tentissä on suullinen ja kirjallinen osa, ja oman haasteensa vastaamiseen tuo tietysti kieli. Eilisilta kului kurssikaverini kämpillä, jossa yhdessä opeteltiin ja tuskailtiin noiden lukuisten lülien ja kaiken maailman vertebralien koukeroita. Luennoilla ymmärtää päivä päivältä enemmän kun sanasto karttuu, tosin toisten luennoitsijoiden puheeseen on vaikea keskittyä nopean ja monotonisen puhetyylin vuoksi. Tähän mennessä koulusta on kuitenkin selvitty ilman suurempia ongelmia. Onhan sitä jo hurjat kolme viikkoa ollutkin.

Siirin kanssa käytiin viikko sitten näyttelytreeneissä, ja huomenna osallistutaan ainejärjestömme järjestämiin mätsäreihin. Eilen puolestaan oli pienimuotoinen hallintakoe agiryhmiin haluaville, ja tuon turriaisen kanssa päästään aloittamaan alkeisryhmässä. Lisäksi lähdetään 30.9 käymään keinoluolilla tutustumassa, mielenkiinnolla odotan, millaista viettiä tuolta löytyy. Koirapuolelta siis löytyy aktiviteettia jos jonkinlaista, ei pääse kumpikaan pitkästymään.

 Vihdoin tännekin on tullut syksy. Tammenterhot ropisee puista ja kesän vihreys alkaa muuttua ruskaksi (ihanaa!). Ensi kuun alussa muutetaan uuteen kämppään, ja ehkä sitten laitan pyörän talviteloille ja alan kulkea bussilla kouluun, kuukauden bussilippu kun maksaa sen huimat 8,5€. Ensi viikolla alkaa navettapraksa, toisin sanoen "pääsen" viikoksi lapioimaan kakkaa koulun navettaan. Meitä on tosin kolme kahden sijaan, joten siihen ei luultavasti hirveän paljon tarvitse aikaa käyttää. Mukava herätä maanantaina ennen kuutta, jotta ehtii seitsemäksi koululle, kun muuten alkaisi vasta kahdeltatoista.  

  

Myönnetään, ylläolevat syksykuvat on napattu kotipihalta Suomesta. Ehkä vielä tänään käyn ulkoiluttamassa Siirin lisäksi myös kameraa, että saan Tarton upean syksyn ikuistettua.

Hektinen viikonloppu

Perjantaina lähdin 11.30 bussilla Tallinnaan ja sieltä taksilla, laivalla ja junalla kohti koti-Sieviä. Kotona olin puolen yön maissa, ja siellä oli vastassa kaksi iki-onnellista koiraa ja täyttä kaulaa kiekuva kukko. Aamulla heräsin auringon kanssa samaan aikaan, ja lähdin käymään koirien kanssa lenkillä. Kyllä tuli syksyinen fiilis, ilma oli viileä, pellot sängellä ja puiden lehdet kellastumaan päin.

Lauantaipäivä vierähtikin sitten siskoni häissä. Häät olivat aivan ihanat, ja kreikkalaisen menun turvin selvisi pitkälle seuraavaan päivään. Oli kiva kun näki pitkästä aikaa sukulaiset samassa paikassa samaan aikaan, ja kuinkas muuten, jouduin esittelemään vironkielen taitojani yhdelle jos toiselle. Häistä kotiuduttiin iltakahdeksan aikaan. Olin jättänyt puhelimen kotiin, ja huomasin sitten kotona, että Linda Lineltä on tullut viesti. Sunnuntain laivamatka peruttu myrskyn takia. Puolisen tuntia sitten jonotin puhelimessa, että saisin siirron toiselle laivalle, mutta en päässyt läpi ja lopulta varasin matkan toiselta yhtiöltä.

Ei jäänyt paljoa aikaa miettiä, mitä pitäisi viedä mukana Tarttoon, sillä juna lähti yhden aikaan yöllä. Ei muuten kannata luottaa siihen, että junassa saa nukuttua. Ensinnäkin vaunu oli ihan veturin perässä, ja sinne kuului kaikki epämääräiset vinkunat ja kolinat, joita pikajunassa kyllä riittää. Toisekseen Siiriä jänskätti alkumatkalla niin, ettei se malttanut nukkua ollenkaan. Kolmanneksi junassa oli niin kylmä, että saattoi vain kaiholla ajatella villasukkia ja lapasia, jotka olin jättänyt Tarttoon. Laivalla meillä oli onneksi hyttipaikka, ja siellä molemmat nukuttiin koko kolmen tunnin matka Tallinnaan. Viron puolella kesä sen kun jatkuu. Pikkukoiralla meinasi kärsivällisyys loppua kesken taksimatkalla, joka kesti normaalia pitempään kaupungissa meneillään olleen maratonin takia. Autossa oli kuuma ja molemmat matkalaiset väsyksissä. Taisi kuski huokaista helpotuksesta, kun sai meidät pihalle bussiasemalla.

Sitten rauhallisesti sujuneen bussimatkan jälkeen päästiin vihdoin tänne Tarttoon. Kello oli viisi iltapäivällä, ja kuudeksi oli sovittu asunnon näyttö, jonne siis lähdimme kolmen kaverini kanssa. Viime postauksessa toivoin, että kaikki kääntyisi parhain päin asunnon suhteen, mutta en sentään mitään tällaista odottanut :) Ulkoa päin pienen kartanon näköinen neljän asunnon rivitalo. Kolme kerrosta ja ullakko, puusauna, takka, uuni, tiskikone, neljä makuuhuonetta, parveke, kalusteet, vähintäänkin kohtuullinen vuokra... ja ennen kaikkea ihana, iso aidattu piha! Siinä on ainoastaan yksi huono puoli. Se, että se on kaukana Toomemäeltä. Ja on sieltä koulullekin matkaa 7-8(?) km, mutta bussipysäkki on ihan talon edessä. Vuokranantaja oli tosi ihana vanhempi naishenkilö. Hän on itsekin eläinihmisiä, ja näytti olevan tyytyväinen siitä, että saa neljä suomalaista tyttöä asumaan asuntoonsa.

Kauhukaksikko

Siiri ja kämppikseni koira Chico tulevat tosi hyvin toimeen. Alussa C oli melko mustasukkainen tavaroistaan, mutta ilmeisesti huomasi jossain vaiheessa, että tuon riiviön vahtiminen on ihan turhaa, kun se kuitenkin tekee mitä haluaa. Siiri on koeleikkinyt jo kaikki Chicon lelut, ja aamulla ne riehuivat keskenään vaikka miten kauan. Näköjään Siiriltä luonnistuu tuo poskivilloissa roikkuminen myös lyhyempikarvaisen koiran kanssa. Hyvin on lähtenyt kaupunkilaiskoiran elämän opettelu sujumaan. Eilen käytiin tunnin kävelylenkki Toomella neljän koiran voimin. Nyt nuo ovat rauhoittuneet nukkumaan. Koulu alkaa tänään klo 12, ja kämppikselläni loppuu yhdeltä. Ei tarvitse Siirinkään heti alkuun kauaa olla yksin, vaikka se näyttää olevankin täällä jo kuin kotonaan.

Melkoisen kiireinen viikonloppu oli. 32 tuntia matkustamista ja aivan liian vähän unta, mutta oli se sen arvoista! Siinä sivussa vielä opeteltu topograafilised tasandid ja suunad. Eli ei tässä huonosti mene.

Eka viikko

Maanantai alkoi komeasti viereisen ilmasotakoulun paraatilla kymmenen maissa. Katseltiin kämppikseni koiran kanssa olkkarin ikkunasta, kun solttupojat kulkivat kämpän edestä menevää katua pitkin. Olihan se juhlallista. Vettä satoi, mutta se ei näyttänyt menoa haittaavan.

Ensimmäinen tunti oli maanantaina biometriaa, eli käytännössä exelin ja wordin käyttöön liittyviä juttuja. Opettajan puheesta ei juuri saanut selvää, eikä tunnista kauheasti irti, mutta siitäkin selvittiin. Sen lisäksi tällä viikolla ollaan aloiteltu botaanikan (kasvihommia), fysiikan ja anatomian opintoja. Ja tietysti eesti keelt ollaan opiskeltu ahkerasti. Mukava huomata, että luennoilla ymmärtää suurimman osan asiasta, vaikka kieli onkin vielä aika vieras. Saatiin myös päivämäärät syksyn anatomian välitenteille (jos tuo on oikea käännös sanalle vahearvestus..). Kohta alkaakin sitten tasojen, suuntien, luiden, lihasten ja nivelten opettelu.

Koulun ja opiskelun suhteen on ihan luottavainen olo, ja tällä hetkellä stressaa ainoastaan ongelmat asunnon kanssa. Täällä kun ei ilmeisesti olekaan samanlaista alivuokralaissysteemiä kuin Suomessa, emmekä kämppikseni kanssa saa asunnon omistajaa millään kiinni. Saa nähdä joudunko loppujen lopuksi koulun asuntolaan asumaan syyskuun ajaksi. Siinä vaan on sellainen ongelma, ettei sinne saa ottaa koiraa, ja Siirin tuon mukana tänne nyt viikonloppuna. Pitää vaan toivoa, että tämäkin asia järjestyy parhain päin.

Viikonlopusta puheen ollen, laivaliput on varattu perjantaille ja sunnuntaille, ja merisää tsekattu, ettei vaan Linda Line jätä rannalle. Näytti olevan luvassa ihan suotuisia tuulia Suomenlahdelle. Eka Suomenreissu tänne tulon jälkeen. Pitkästä aikaa häihin, ja muutenkin näkee kaikki, arvatkaa maltanko perjantaihin asti? Matkaseuraakin saatan saada, kun eräs kurssikaverini on myös menossa tuolloin Suomeen. Nyt pitäisi lähteä vielä bussilippu ostamaan. Sekin parempi tehdä etukäteen niin mahtuu varmasti mukaan.  Mutta ensin käydään tuon sessen kanssa Toomella lenkillä, nägemist!

                                                      .

Pitkiä päiviä

Tänään saatiin lukujärjestykset. Omani näyttää jotakuinkin tältä (mikäli olen sitä nyt oikein tulkinnut):

Ma:

10-12  Biomeetria pr.

12-14  Biomeetria pr.

           Inglise keel

14-16  Ladina keel

16-19  Eesti keel

Ti:

8-10   Botaanika ja agronoomia alused

10-12 Meditsiinifüüsika koos biofüusikaga

12-14 Anatoomia lab.

14-16 Meditsiinifüusika

16-18 Eesti keel

Ke:

8-10   Biomeetria

10-12 Koduloomade anatoomia

To:

8-10   Botaanika lab.

10-12 -

12-14 Keemia 

14-16 Veterinaarmeditsiini arengulugu ja sissejuhatus õppetöösse

Pe:

8-11  Keemia lab.

Eli sellaisen aikataulun mukaisesti pitäisi tämän urakan alkaa. Hieman kieltämättä mietityttää nuo maanantai ja tiistai, että kuinka ne koiranomistajan näkökulmasta tulevat järjestymään. Eiköhän ne jollain lailla, järjestelykysymys taas.

Lahjus

Unirytmi on muuttunut täällä tosi erikoisesti. Illalla väsyttää niin paljon, että menen jopa puoli kymmenen aikaan nukkumaan, ja herään yli tuntia ennen herätyskelloa. Ei se koskaan aiemmin noin päin ole ollut. Mutta nyt täytyy alkaa suunnitella syyskuun Suomenreissua. Siinä sitä onkin suunnittelemista, kun olin aiemmin laskenut vähän sen varaan, että perjantai on vapaa (juu juu, siitä kyllä varoiteltiin, että tänä vuonna ei välttämättä ole ;)).

Otepäässä

Eilen oltiin ”luokkaretkellä” Otepäässä, Viron talviurheilukeskuksessa. Sää oli mitä mainioin, mutta kukaan ei uskaltautunut uimaan (mihin saattoi mahdollisesti olla osasyynä hyvin epäilyttävän värinen vesi). Kävimme näköalatornissa ja Kekkosen saunaa ihmettelemässä. Urheilijoita näkyi paljon, ja itselle tuli vallan laiska olo kun katseli kaikkia niitä juoksijoita ja rullahiihtäjiä, jotka viilettivät rinteitä ylös ja alas. Otepäältä löytyi myös Seikluspark (=seikkailupuisto tms.), johon täytyy ehdottomasti päästä käymään joskus, kuulosti sen verran 'mun jutulta'.

Varsinaisia kurssipäiviä jäljellä enää tämä ja huominen, ja testin jälkeen pitäisi olla riittävä vironkielen hallinta plakkarissa, eri asia sitten onko se. Muistettavaa asiaa on paljon, ja sanastoa erityisesti pitäisi vielä kartuttaa. Luultavasti kieli alkaa tuntua kunnolla omalta vasta sitten, kun sitä joutuu oikeasti kuuntelemaan ja käyttämään arkipäivisin. Nyt on jo yli viikko oltu Tartossa. Tavallaan aika on mennyt nopeasti, mutta tavallaan tuntuu siltä, kuin täällä olisi ollut jo tosi paljon kauemmin.

Alku

Kuusi päivää takana - kuusi vuotta edessä. Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut paljon, eikä vähäisin asia ole se, että olen muuttanut toiseen maahan, erilaisen kulttuurin ja uusien ihmisten keskelle.

Istun Verner-kahvilassa läppärini kanssa. Omaa nettiä tai virolaista puhelinliittymää ei ole eikä tule ennen syyskuun alkua, jolloin saan paperiasiat eteenpäin. Kaikki tuntuu vielä kovin sekavalta, mutta aika kuluu nopeasti ja Tartto on ihana ja turvallisentuntuinen kaupunki. Kielikurssia on takana neljä päivää, ja kieleen alkaa tottua pikkuhiljaa. Tänään tuntematon nainen tuli pyytämään minulta muutamaa euroa syystä x, ja jouduin hetken miettimään, puhuuko hän minulle suomea vai viroa. Rahaa ei tippunut, ja naisen pitämän pitkän vuodatuksen jälkeen totesin kuivasti että sori, en puhu viroa. Kahvilassa ei tule enää käytettyä englantia, ja päässä pyörii vironkielisiä sanoja ja lauseita. Ehkä tästä vielä hyvä tulee.

Vapaa-aikaa on paljon, kun ei ole vielä oikeaa opiskeltavaa kielen lisäksi. Iltapäivät ovatkin kuluneet lukien, lenkkeillen ja ruokaa laittaen. Alan ehkä pikkuhiljaa päästä eroon ajatuksesta, että saan ruokamyrkytyksen jokaisesta itse laittamastani ateriasta. Yrityksen puutteesta ei ainakaan voi syyttää.

Odotan kovasti syyskuun alkua, jolloin muut opiskelijat saapuvat tänne, ja erityisesti syyskuun toista viikonloppua, jolloin käyn kotona ja haen koirani tänne. Saa nähdä miten pikkuneiti Isoego tottuu kaupunkielämiseen. Sää on ollut kohtalaisen pilvinen ja sateinen, en kyllä mieltäni pahoittaisi vaikka vähän aurinkokin paistaisi välillä.

Yritän parhaani mukaan päivitellä blogia, mutta sen enempää en voi luvata. Tarkoitus on, että lähipiiri pysyisi jotenkin kärryillä siitä, mitä lahden toisella puolella tapahtuu, ja miten minulla täällä menee. Saa myös muistutella, jos tuntuu kirjoitusväli liian pitkältä.