Syksyn kuulumisia

Taas vierähtänyt pitkä tovi viime päivityksestä. Syksy on kiitänyt taas kerran ohi huimaa vauhtia ja totta puhuen ylimääräistä aikaa kirjoittelulle ei juuri ole. Koulu pitää huolen että vapaa-ajan tekemistä riittää. Sisätaudeissa uutta asiaa pukkaa tulemaan sellaista tahtia ettei ehdi ku silmät pyöreänä ihmetellä että missä välissä kaiken tämän tiedon omaksuu. Siihen päälle sitten tietysti lukujärjestyksen muut aivan yhtä tärkeät aineet.. Kirurgiassa alkaa jännät paikat ensi viikolla kun aletaan leikkaamaan eläviä potilaita. Kliinisten aineiden myötä opiskelu on jotenkin vienyt mukanaan, asioita kiinnostaa lukea ihan niiden itsensä, ei tenttien takia.

Käsityökerho

Tuossa lokakuun alkupuolella kävin Suomessa reilun viikon pätkän. Kaverin häät, 5pv töitä ja veljen valmistujaiset, oikein sopiva loma lokakuun harmauden keskelle. Samalla lupauduin joulun välipäiviksi ja muutamaksi päiväksi ennen joulu töihin. Takaisin Tarttoon mun pitää lähteä 2.-3.1, ja siitä tammikuun loppupuolelle mun vähäinen sosiaalinen elämä rajoittuu kaupan kassaan ja vastaantulijoihin kodin ja kirjaston välillä. On nimittäin niitä tenttejä, ja isoja sellasia. Ja asioita jotka oikeasti vaan täytyy tietää ja osata.

Viime luantaina osallistuttiin Julian kanssa Tarton poikki virtaavan Emajõen siivoustalkoisiin. Kanootti-katamaraaneilla meloen keräiltiin joesta ja rannoilta isot ja pienet roskat ja rojut pois. Ihmeellisen määrän roinaa ihmiset kyllä viskaa luontoon. Kyytiin poimittiin mm. kauppakärryt, autonrenkaita, satoja pulloja, pyörän osia, tynnyreitä... Päivän lopussa oli kyllä sellainen olo että jotain on tehty, mutta onpahan taas hetken siistimmät rannat Äiti-joella.

Niin joo ja ollaan me ehditty käydä pelaamassa myös Paintballia. 20 hengen porukalla pelailtiin nelisen tuntia metsäolosuhteissa. Paikka olis voinut olla vähän vähemmän pusikkoinen ja maskit vähän vähemmän huurustuvat, muutoin oli kyllä onnistunut reissu ja kaikilla oli hauskaa! Ite tietysti otin ekan pelin ekan osuman, kalloon napsahti maskin yläpuolelle. Patti laski parissa päivässä :D

Että asia poukkoilis tarpeeksi epäloogisesti niin palataan viime yöhön, kun olin mun ekassa öövalvessa eli yöpäivystyksessä koulun klinikalla. Oli onneksi suht. rauhallinen yö ja saatiin nukkuakin muutama tunti. Lääkäri piti meidät opiskelijat skarppina kyselemällä potilaille mahdollisia differentiaalidiagnooseja, ja hoitajan kanssa päästiin sitten tekemään potilaile yön aikana tarvittavia toimenpiteitä. Aamulla piti vääntäytyä samoilla silmillä patologian tunnille. Avattiin kesyrotta, joka oli täynnä kasvaimia. Säälitti se otus, oli kuulemma kuollut luonnollisesti. Punnittiin se ennen ja jälkeen kasvainten poiston, ja niitä oli 350g elukasta 150g...

Syksy tullut tännekin

Alunperin mun oli tarkoitus lähteä Suomen eläinlääkäripäiville joulukuun alussa, mutta kaks yöpäivystystä niiden aikana, ei onnistu. Ehkä ensi vuonna.. Nyt alkaa oleen silmät niin ristissä 5h päiväunista huolimatta (tai niiden takia) että taidan kaivella suosiolla jotain kuvia tähän ja lähteä takas nukkumaan.

Nelosvuosi aluillaan.

Ja täällä sitä jälleen kerran ollaan. Kesä hujahti ohi nopeasti niinku aina. Kesäkuu kului harjoittelussa kunnaneläinlääkärien matkassa, heinä- ja elokuu teurastamolla töissä. Ne on sitte muut kesät ku lomaillaan! Elokuussa oli aikamoista hässäkkää kun muutamaa viikkoa ennen koulun alkua ilmoitettiin ettei päästäkään asuntoon X johon meidän oli tarkoitus syksyllä muuttaa. Ei siinä mitään, löydettiin onneks uus kotikolo koulun lähettyviltä, mutta päänvaivaa on tuottanut nyt asunnon X huonekalut, jotka ostettiin edelliseltä vuokralaiselta kesän alussa. Nykyinen kämppä on kalustettu, eikä meillä ole autoa eikä ennenkaikkea minkäälaista kiinnostusta roudata niitä tavaroita sieltä yhtään mihinkään. Harmi vaan että on omaa rahaa niissä mööbeleissä kiinni, saa taas nähdä minkälaiseen ratkaisuun tässä päädytään. Eli kaikki meni taas niinku Virossa! Vissiin iteki vähän sekasi kun laitoin vahingossa asunnonvälittäjälle tarkotetun viestin muuttofirman miehelle, ja kun tää soitti että mitä mitä, niin aloin vuolaasti vaan selittään viestin sisältöä kun luulin ettei hän vaan ollu ymmärtäny sitä. Aika tyypillistä mua taas.

Kesän makein auringonlasku Fäbodassa

Noin niinku muuten on sitten menny ihan kivasti. Kävin heti alkajaisiks tekeen eilen parasitologian tentin. Sen jälkeen muutettiin omat tavarat kesäsäilöstä tänne, ja nyt kämppä on aika räjähtäneen näköinen kaikkine omaa paikkaa etsivine tavaroineen. Säilytystilaahan täällä tulee ikävä, eikä ihme kun muuttaa 170 neliön luukusta 50-neliöiseen. Tämä aamu on menny asioita hoidellessa, käytiin myös hakemassa kortit puolen kilometrin päässä olevalle urheiluhallille. Päästään vähä jumppaamaan.

Huomenna alkaa virallisesti koulu neljällä tunnilla kirurgiaa. Sen lisäksi on tiedossa sisätauteja, radiologiaa, anestesiologiaa, synnytysoppia, tartuntatauteja... Perjantait on vapaat, ja muutenkaan lukujärjestys ei mitenkään älyttömän täydeltä näytä. Tosin aineethan on sitten senkin puolesta laajoja ja paljon itsenäistä opiskelua vaativia. Pari Suomireissua on myös syksylle tiedossa; kaverin häät lokakuussa ja eläinlääkäripäivät joulukuun alussa.

Eli tästä se taas lätee rullaamaan. Vieraita tänne otetaan mielellään vastaan. Kämppä ei oo iso, mutta eihän se oo ku järjestelykysymys :)

Maailma neulanreiän läpi tarkasteltuna.

Ennen - jälkeen

Tiiättekö joskus kun innostuu jostain niin paljo ettei meinaa nahoissaan pysyä? Minä innostuin neulanreikäkamerasta, ja innostuin siitä just sillon kun kolmena seuraavana päivänä oli tentit. Ei hyvä. Siinä oli kuulkaa itsekurinpalautuksen paikka ja piti laittaa asioita vähän tärkeysjärjestykseen. tentit tuli tehtyä ja samalla pikkuhiljaa aloittelin kameran askartelua ja tarvittavan välineistön kokoamista. Köyhällä kun ei ole varaa panostaa oikeisiin välineisiin niin pitää keksiä jotain muuta. Kamera valmistui lamppulaatikosta. Ja koska rumaa kameraahan on ihan turha tehdä (vitsivitsi) niin viimeistelyyn piti käyttää vähän ylimääräistä aikaa. Sulkijaa pitää paikallaan neljä magneettia, mikä on osoittautunut toimivaksi muulloin kuin kuoppaista tietä pyörällä ajaessa. Silloin se nimittäin putosi kassin pohjalle ja aiheutti ensimmäisen epäonnistuneen kuvan.

Nyt viikonloppuna sitten pääsin ekaa kertaa kokeilemaan kameraa. Kehitin kuvat itevalmistetulla Caffenol-kehitteellä, johon tuli vettä, pikakahvijauhetta, pesusoodaa ja C-vitamiinia. Kiersin kaikki mahdolliset kaupat ja apteekit kahta viimeistä kysellen, ja sain taas osakseni ihmettelevää tuijotusta ja "en oo koskaan kuullutkaan tuollaisesta" -kommentteja. Tätä on sattunu ennenkin. Joko mä kyselen tyhmiä tai sitten Viro on vaan niin perähikiä ettei täällä yksinkertaisesti myydä yhtään mitään erikoisempaa asiaa (onko puhdas askorbiinihappo liikaa vaadittu?). No, hyvin selvisin sitten omilla C-vitamiininapeilla, ja pesusoodaa sain lopulta kun kuumensin ruokasoodaa puoli tuntia 200°C. Keskeytteenä käytin vettä. Kiinnitettä sekä valokuvapaperia löytyi valokuvausliikkeestä.

Ensimmäisesta negatiivista tuli valkoinen. Toisesta harmaa. Kolmannesta jotain siltä väliltä. Sen jälkeen alkoi valotusajat olemaan suht. kohdillaan ja kuvissa oli havaittavissa selkeästi jotain sisältöäkin. Tulostin muutaman taulukon joiden avulla pitäis pystyä valotusaikaa arvioimaan sääolosuhteiden, paperin ISO-herkkyyden ja kameran aukkosuhteen perusteella. Eihän se ihan niin kuitenkaan mennyt ja näköjään täytyy vaan kokeilemalla löytää sopiva aika. Kuivuneet negatiivit skannasin ja käänsin sävyt kuvankäsittelyohjelmalla.

Muutama jokseenkin onnistunut kuva oli siis lopputuloksena, tykkään tuosta vanhanajan tunnelmasta mikä kuvissa on.

Nyt ei kyllä ehdi enempää kirjotteleen, kirurgian ja virologian tentit painaa päälle. Niin se vaan on että koulu haittaa liikaa harrastuksia :D

Kohta se alkaa

Tenttikausi nimittäin. Kymmenkunta isompaa tai pienempää tenttiä, esitelmä ja pari muuta kotiläksyä to do -listalla ennen kesää. Laiva- ja bussiliput oon jo varannu, taas menee yömatkustamiseks mutta kevään yo-juhliin pitää tietysti ehtiä (; Matkaseuraakin on tiedossa niin ei tartte yksin ettiä sopivaa nukkuma-asentoa epämukavilla bussinpenkeillä.

Yli viikon pääsiäisloma Suomessa oli mukava taitekohta keväälle. Koirat jäi Suomeen ja koiraikävää lievittämään järjestin ittelleni viikonlopun dogsitterinä (ens viikonloppu). Mopsi ja Welsh gorgi onkin aika uusia tuttavuuksia mulle.

Kevät on Tartossa jo pitkällä, kelit alkaa pikkuhiljaa lämpenemään ja enää ei sada ihan joka päivä. Oon koittanu juoksemista taas varovasti herätellä henkiin ja löysin uudelleen Sports Trackerinki jota käytin joskus muinoin kun tuli enemmän juostua. JA. Tänään pääsin vihdoinki kokeileen rullaluistimia jotka kotoa raahasin! Pyörätiellä oli hyvä viilettää menemään mutta sinne pääseminen ei tainnu tehdä luistimille kovin hyvää kun nuo autotiet ei varsinaisesti kovin hyvässä kunnossa ole. Pitää seuraavaks käydä vaikka tuolla stadionilla kiertään sitä kilometrin rinkiä. Ja kuntosalikortista pitäis käydä loput kerrat jumppaamassa pois ennen muuttoa.

Niin muuttaakin pitäis.. Ei varsinaisesti innosta ajatus muutosta pahimman tenttirumban keskellä, mutta minkäs teet. Oon koittanu vähä ennakoida ja käydä tavaroita jo läpi, heittäny raakasti pois mitä en tarvi. Itellä sitä tavaraa ei hirveesti oo mutta sitte tuota yhteisessä käytössä olevaa kyllä löytyy. Kämppiä ollaan jo kyselty mutta näköjään ollaan vielä liian aikasin liikkeellä kun kesäkuun alusta pitäis uus soppari solmia. Semmosta ollaan kateltu missä mulla ois varaa jatkaa yksinään, taso kyllä tulee tippumaan nykyisestä aika lailla. Oon koittanu asennoitua sillä että toiset ne asuu ilman suihkua ja keittiön vesihanaa (Terveisiä vaan H ;D). Yks potentiaalinen mun silmään kiva kotikolo on ollu vuokralistoilla jo pitemmän aikaa. Ainut vaan et kyseessä on puulämmitteinen kämppä, voi olla että pelihousut repeis muutamaan kertaan talvella sitä lämmitellessä..

Niin se aika taas kuluu, kohta on kesä, sitte taas joululoma ja sama rata jatkuu. Ihan just opinnot puolessa. Tai käytännössä yli puolessa jo. Ens lauantaina meidän ainejärjestö järjestää ns. hoitajainfon jossa käydään eläintenhoitajan tehtäviä käytännössä läpi. Toivottavasti siitä on sitten hyötyä ens kesän harjoittelussa.

Hyvää arkipäivää.

Joku kysyy, mitä kuuluu. Perusarkea niinku aina. Lauantaiaamu, koirat lenkitetty ja aamukahvit juotu. Ens viikoks ei oo mitään pakotteita koulun suhteen joten mikäs tämän parempi aika kirjotella rebasen juttuja. Jo kuus viikkoa koulua lusittu tälle keväälle, ei aikaakaan ku ollaan puolessa välissä lukukautta. Kouluhommia on ollu aika vähän, minkä ansiosta aikaa on jääny erinäisille oheistoiminnoille enemmän. Meidän olohuone on muuttunut ompelimoksi. Naistenpäivänä oli kangaskaupassa kaikki -20%, ja eikös me Julian kans ostettu kankaat ja käsityölehti ja alettiin tuumasta toimeen. Tai Julia alkoi, itellähän kesti kaks tuntia että sain kolmeen palaseen silitettyä tukikankaat. "Mulla on niin hauskaa seurata tuota sun tekemistä". Ei musta ehkä ompelijatarta tuu ainakaan vielä, mutta tuon mekon lupaan ennen kesää saada valmiiksi. Ja täytyy itteni kunniaksi sanoa että mun maaginen kosketus sai rikkinäisen ompelukoneen korjaantumaan kuin itsestään. Olkoonkin että langoitin sen vaan uudestaan :P Ompeluhommien lisäksi vapaa-aikaan on mahtunu neulomishommia, piirtämis- ja maalaushommia, koirahommia ja jumppahommia (joiden seurauksena mun häntäluu on toista viikkoa kipeänä).

 Farmakologiassa pitää tehdä 15-20 min esitys jostain itteä kiinnostavasta aiheesta. Ensin mietin jotain mehiläisiin liittyvää, mutta sitten Julia ehdotti että tee pihkan käytöstä eläinten haavanhoidossa. Ja koska kaikenlaiset luonnontuotteet on mun sydäntä lähellä niin ei muuta kun asiaa tutkimaan.

Täällä on ihan huippuhieno ilma, niinku varmaan Suomessa ja kaikkialla muuallakin tällä hetkellä. Nyt vaan niitä alkukevään helteitä odotellessa. En mää tiedä mitä kirjottaisin. Ei oo oikeen mitään erikoisempaa tapahtunut, tämmöstähän tää on, käydään koulussa, lenkitetään koirat, syödään, luetaan...niin ja leikitään välillä ompelijatarta tietysti. Vieraita ei oo käyny eli hiljaiseloa on silläkin rintamalla. Viime syksynä liikennettä oli sitäkin enemmän. Vuokra-asuntoja ollaan välillä kateltu sillä silmällä, toukokuun lopussa pitäis tästä lähteä. Alkaa tää 174 neliöö tuntumaan suht tilavalta näin kahden asuttavaksi. Jos sitä ens syksyn pärjäis semmosessa kämpässä jossa pystyisin itekseni jatkamaan sitten joulun jälkeen. Lähemmäs koulua olis mukava päästä, ja hyvät lenkkimaastot lähistöllä ei ois pahitteeksi.

Ja koska kuvat on kivoja niin laitetaan niitä tällä kertaa ihan reilulla kädellä. Nuo on vaan tosi vaikea saada asettumaan järkevästi, olis vähän bloggerilla kehitettävää..

Sorvin ääressä

Näin taas pyörähti käyntiin uus lukukausi. Loma oli ja meni, viikon olin opettajan sijaisena eskarilaisilla ja 1-luokkalaisilla, muuten aika kuluikin melkolailla kotopuolessa, Yks viikonloppu vietettiin tyttärien kans Kokkolassa. Se on kyllä totta kun sanotaan että oikean ystävän tunnistaa siitä, että vaikkei aikoihin olisi nähnyt, jatkuu juttu siitä mihin se viimeksi jäi.

Ainutlaatuinen viikko ollut koko opiskeluhistoriaa tarkastellen, kun minkään aineen kohdalla ei oo tuntunu siltä että tämän vois deletoida lukujärjestyksestä kokonaan. Tänä keväänä opiskellaan parasitologiaa, patologista anatomiaa, elintarvikehygieniaa, virologiaa, farmakologiaa, kirurgiaa, toksikologiaa...mitä kaikkia näitä nyt on. Ja hommat ei varmasti lopu kesken, parasitologiassa ainakaan. Edellisillä vuosikursseilla kurssi on ollut vuoden pituinen, meidän nykyisten kolmosten pitäis sisäistää sama määrä tietoa tämän kevään aikana. Eilinen (perjantai) oli vapaa kun farmakologian tunnit oli peruttu. Käytin koirat aamulla lenkillä ja menin muutamaksi tunniksi koululle pänttäämään pat. anatomian preparaatteja, jospa senkin tentin sais ajallansa tehtyä.

Tänään oon siivoillu pikkuhiljaa viikon ajan kaaoksen vallassa ollutta kämppää. Alkuviikosta yritti varmaan joku tauti iskeä kun ma-ke olin täysin pois pelistä. Nyt on matkatavarat jo löytäny tiensä sängyn ja lattian kautta paikoilleen. Matkasta puheen ollen, harvalla on semmonen veli joka lähtee viemään siskoaan Pohjanmaalta Tarttoon asti sunnuntaina, kun tiistaina pitää olla takas siellä. Thänkjuu siitä Erkki! :)

Niin joo, tännehän matkusti mun ja Siirin kans myös Oiva. Kyllä on maalaispojalla ihmeteltävää kaupungissa, erityisesti ohi ajavat autot viehättää, urospuolinen kun on. Nopsasti se sopeutui tänne, mitä nyt vähän vinkuu oven takana ku lähen johonki.

Tammikuussa hommasin itelleni ens kesän harjoittelu- sekä kesätyöpaikan. Neljän viikon harjoittelun teen kunnaneläinlääkärien yhteisvastaanotolla ja kesätöihin pääsin teurastamolle lihantarkastajan sijaiseksi. Siellä kuluukin sitten loppukesä, eli eipä tarvi miettiä mihin lomansa ens kesänä käyttäis kun sellasta ei ole. Vaeltamaan ois tietysti ollu hienoa päästä ens kesänäkin mutta kyllähän se Lappi siellä pysyy ja odottaa..

Ostin muuten hippikaupasta hienon vieraskirjan mulle. Ensimmäinen laatuaan ja vähän harmittaa kun sellasta en oo aiemmin laittanu. Nyt vaan puuttuu ne vieraat. Tämä kevät näyttää pelottavan autiolta sen puolesta eli ei muuta ku Vironmatkaa suunnittelemaan ystävät, tuttavat ja sukulaiset :)