Aikainen talvi

En oo koskaan ollut mikään suuri talvifani (koska kylmä), mutta nyt oon ollut ihan fiiliksissä tästä aikaisesta talvesta, joka Tarton on yllättänyt. Lunta on sen verran, että latukoneet on kaivettu talviteloilta, eikä hiihtäjien tarvi väistellä paljaita nurmilaikkuja. Elämään tuo jännitystä ihan tavallinen kauppaan kävely, kun kävelytiet muistuttaa luistinratoja. Ulkoa tarttuvaa savunhajua on turha yrittää tuulettaa pois parvekkeella. Mukavaa on myös se, ettei kiipeilytreeneistä ysin jälkeen pyöräillessä tarvi miettiä, ajaako rantatien pimeydessä ensin puuhun vai jokeen.

LUNTA!

Miten pieni se on <3_<3

Viirupöllöstä kuvaa

Aika menee taas niin nopeasti. Joskus kesällä sanoin kai jollekin, että aika löysä syksy tulossa. Väärässä olin. Mähän oon ihminen, jolle järjestelmällisyys on täysin vieras käsite, ja tämä syksy on ollut kyllä opettelun ja oppimisen paikka siinä suhteessa nettikursseineen ja deadlineineen. Ihan kiitettävästi kai tähän asti kuitenkin rämmitty. Ehkä vähän suuruudenhullua tukkia kaikki syyslukukauden tentit ennen joulua tehtäväksi, mutta yrittänyttä ei laiteta, vai mitä. Tämän hetken kursseista tosiaan neljä on kokonaan tai osittain verkkokursseja, muut aika luentopainotteisia. Melkoinen hyppy viime keväästä, joka oli hyvinkin käytännönläheinen. Mun syksyn pelastus on ollut ehdottomasti tuo metsloomade meditsiin (villieläinlääketiede), tuttujen kesken lintukurssi. Ollaan saatu tehdä asioita. Ja ihan vaan koska pöllöt = ♥. Vika tentti mulla ois joulukuun 20. päivä. Heti siitä ois tarkotus mennä töihin niin pitkäksi aikaa kun huolivat, ja tammikuun lopusta kaks viikkoa kuluu Oulussa harjoittelussa. Kiva saada vähän vaihtelua.

  

Koulun ja opiskelun ohella on tullut käytyä pari kertaa viikossa kiipeilemässä (tää on niitä lajeja, jotka saa loppupäivän pituisen sisäisen kestohymyn aikaan), toisinaan juoksemassa/salilla, ja sen jälkeen jäänyt vapaa-aika on kulunut piirtämisen ja maalaamisen parissa. En oikeestaan tiedä mitä tapahtui, mutta jotenkin se vaan vei mut mennessään, ja huomaamatta saatan istua tunteja pöydän ääressä maalaamassa pöllön silmää. Aika-ajoin mä löydän itteni Tarton parhaasta taidekaupasta selittämässä myyjälle mitä ihmeellisimpiä visioita. Koska mun viron sanasto sillä aihealueella on perin vajavaista, saattaa yhteisymmärryksen löytymiseen mennä hetki jos toinenkin. Lopulta kuitenkin ollaan aina päädytty konsensukseen. Myyjätäti on kai vainunnut, että tässä on potentiaalinen vakioasiakas. 

Hobusia

Kotonakin kerkesin käydä... Koita siinä opiskella :)

En tiiä miks tuun niin huonosti toimeen tän bloggerin kanssa, nuo kuvat ei vaan suostu järjestymään millään lailla sopivasti. Tässäpä taas muutamalla sanalla kuulumisia. Sitä kun kirjottelee niin harvoin, niin ei osaa oikeen alkaa mistään jaarittelemaan, ja voi hyvillä mielin vaan sivuta yleisimmät asiat lyhyesti ;) Seuraavana taitaaki sitten olla joulutervehdys, koska jouluun on hei enää 48 päivää! 

Hei taas!

Ihmeekseni oon saanut muutamia kyselyjä että missä uudet blogikirjoitukset viipyy. Kesä vilahti ohi taas, turha kai sanoa edes että nopeasti. Töissä ehdin olla melkeen kolme kuukautta, sit lomalla tunnollisesti sairastin jonkun sortin kesäflunssan. Käytiin mökillä rentoutumassa, poimittiin mustikoita ja sieniä. Geokätköiltiin... Eli aika kotoisissa tunnelmissa tuli kesä vietettyä. Mutta täällä Tartossa kesäkelit jatkuu pitkälle syksyyn, mikä on yks etelässä asumisen parhaita puolia. Tänä syksynä meidän pikku kommuunissa asustaa kolme kaksi- ja kolme nelijalkaista. Siirin jätin Suomeen, ikävä sitä riiviötä väistämättä on :) Mukava olla taas täällä. Koulussa on paljon verkkokursseja, ja omatoimista opiskeltavaa riittää. Aiheet painottuu enemmän elintarvikehygienian puolelle, mikä ei mua haittaa ollenkaan. Kohta alkaa myös villieläinten hoitoa koskeva valinnainen kurssi, en malta odottaa! Tässä olin just lihantarkastuskurssin tehtäviä tekemässä kun iski blogi-inspiraatio. Deadlineja pukkaa jo heti ensimmäisillä viikoilla, pitäis nyt koittaa olla reippaana kun suunniteltiin kämppiksen kanssa viikonloppureissua Hiiumaalle. Geokätköjen ja uusien paikkojen perässä tietysti. Jos sais nämä tämän viikon tehtävät alta pois ennen sitä.

                 Nää kaverit pitää huolen ettei Siiri-ikävä kasva liian suureksi

Riittävän korkealla?

Viime lauantaina käytiin Otepään seikkailupuistossa kiipeilemässä. Aiemmin oon moisessa käynyt Kalajoella. Erona Suomen omaan oli ylimalkaisemmat ohjeistukset, kypärän puuttuminen turvavarustuksesta sekä haastavammat radat. Tykkään kiipeilystä ja korkeista paikoista, ja tuolla sai kyllä apinantaipumuksiaan toteuttaa mielin määrin. Viiden perusradan lisäksi oli muutaman sadan metrin vaijeriliuku laakson yli ja takaisin. Sitten oli kannatuste rada, suomeksi kärsimysreitti. Lupaan ihan omin pikku kätösin hattua nostaa jokaiselle joka sen suorittaa. Voin rehellisesti sanoa että oli ylivoimasesti rankin fyysinen suoritus mistä oon ikinä suoriutunut. Reitin alussa piti kiivetä köyttä pitkin 5-6m korkeudessa olevalle tasanteelle: jos siitä ei selviä niin turha haaveilla radan selättämisestä. Itellä oli vähän puutteellinen tekniikka tässä kohtaa, mutta pääsin kuin pääsinkin ylös. Kyllä teki mieli luovuttaa monta kertaa radan aikana, mutta jostain sitä sisua aina löytyi. Huh, hengästyttää ajatuskin. Ihan vinkkinä jos joku haluaa kyseiselle radalle mennä itseään rääkkäämään, niin se kannattaa vetää ENNEN niitä viittä muuta rataa... Mutta tuli kyllä sanan todellisessa merkityksessä ylitettyä itseni, ja hyvä reissu oli kaikin puolin!

Tänään satuin iltalenkillä samaan aikaan biitsikentälle tuttujen kanssa, ja totta kai soluttauduin puoliväkisin peliin mukaan. Huomenna mennään tutustumaan kurssikaverin kanssa seinäkiipeilyyn, eli aktiviteeteista ei tule pulaa! Muista harrastuksista valokuvausta pitäis täälläkin herätellä. Ostoslistalla on kunnon jalusta - tänäänki oli niin kaunis valo emajõen rannalla, että oli suorastaan sääli kun kamera oli kotona (ja jalusta kaupassa). Toivottavasti saadaan tänne värikäs ruska, Toomemägi on mieletön ruska-aikaan! Ai että tykkään tästä paikasta, en tiiä miten täältä malttaa lähteä pois. Enää puolitoista vuotta täällä. Voi kuulostaa pitkältä ajalta mutta uskokaa pois, siinä vaiheessa ku on ollut täällä neljä vuotta ja seki aika on mennyt ihan vilauksessa.. 

Laitan tähän lisäksi muutaman otoksen loppukesältä. Pitää yrittää vaikka siitä Saaremaan reissusta kirjoitella erikseen. Jotenkin hankalaa ku pitää pitemmältä ajalta koittaa keksiä juttua.

Liput varattu

Kolme yötä ja kotiin! Ennen en oo tainnutkaan olla Virossa näin pitkää pätkää kerralla, niin kivaa nähdä kaikki ihmiset siellä. Meillä oli kaks viikkoa ns. vapaata, eli koulussa ei tarvinnut istua muutamaa tenttiä lukuun ottamatta. Nyt on meneillään neurologiaviikko, ja kysyykin vähän asennetta istua pitkää päivää pienillä tauoilla luentosalissa kun ulkona on alkukesä parhaimmillaan. Vaikka aihe itsessään kyllä on mielenkiintoinen. Eilen harjoiteltiin käytännössä neurologisen tutkimuksen tekemistä. Siiri pääsi taas koekaniiniksi, ja se oli valmis lähtemään livohkaan salamana jokaisen toimenpiteen jälkeen. Pienen valkoisen totesimme neurologiselta statukseltaan terveeksi (mentaalipuoli vaatisi kieltämättä radikaaleja toimenpiteitä... ;)).

Kämppä täytyis saada kesäkuntoon ennen lauantaita. Pitäis pakata, hakea Siirille ekinokokkinappi lääkäriltä, tuliaisia vois miettiä... Kotiin pääseminen on kivaa mutta lähtemiseen liittyvät oheistoiminnat voisin mielelläni skipata. Ehdin mä sunnuntain olla kotona kun pitääkin jo lähteä töihin. Mutta elokuun lopussa on 1-2 viikkoa lomaa, vois ehkä jotain Lappi- ja vaellushommia suunnitella, sen näkee sitten. Kalajoella olis yks geokätköilytapahtuma, ja valokuvausjuttuihin aion panostaa uuden optiikan muodossa. ehkä sekin harrastus taas lähtis nousukiitoon. Mutta ei kai tässä kummempia, ens syksynä ollaankin vitosella ja siitä ei oo matka eikä mikään valmistumiseen. Ai niin, suunnitelmissa oli kertailla kesän aikana tähän asti opittua, katsotaan nyt mitä siitä tulee..

Luin tuossa joitain vanhoja blogitekstejä, ja noita on kyllä niin hauska lukea jälkikäteen! Vähän niinku päiväkirjaa lukis (paitsi tästä julkisesta versiosta jätetään taktisesti kaikki noloimmat yksityiskohdat pois), toisin sanoen muistaa taas sellasia hetkiä, joita ei ehkä ilman tätä muistais. Alussa sitä jaksoi ja viitsi kirjottaa enemmän ja pidempään, ehkä sitä asiaa sitten vaan oli enemmän. Täytyy yrittää jo ihan tämänkin takia pitää tätä blogia pinnalla, että sais näistä vikoista vuosistakin jotain muistiin.

Hyvää ja aurinkoista kesää itse kullekin!

T. Petra ja Siiri

Kesää kohti

Mitä kivempaa koulussa on, sitä vähemmän näköjään viitsii tänne kirjotella. Oikeasta reunasta kun katsoo vuosittaisia julkaisuja niin nehän laskee ku lehmän häntä mitä pidemmälle päästään.. Nimittäin tänä keväänä koulussa on ollut näääääin kivaa! Ollaan päästy tekemään ja näkemään, eikä lukuhommatkaan tunnu ollenkaan pakkopullalta. Lehmähommia, heppahommia, lammashommia... Ja vapaa-ajalla koirahommia tietysti. Viime viikolla käytiin lampolassa ja tallilla. En kestä miten söpöjä voi ihan äsken syntyneet karitsat olla! Jos saan dogsitterin Siirille niin lähden joku päivä parin kurssikaverin kanssa opettajan mukaan tekeen vähän lisää lammasjuttuja. Selväähän se on ollut alusta asti mutta nyt viimeistään, että kyllä nuo tuotantoeläimet on vaan enemmän mun juttu. Klinikan viimeinen yöpäivystys on lusittu aikapäiviä sitten, ja reilun neljän viikon päästä kutsuu Suomen kesä. Kyllähän se jo kelpaakin, en oo kevään aikana kertaakaan käynyt Suomessa.

Katupölyevakot lähti Vorbuselle haukkaamaan raitista ilmaa

Tänään oli lehmien sisätautien käytännön tentti. Opettaja jakoi jokaiselle jonkun taudin tai karjaterveyteen liittyvän tehtävän (omalle kohdalle napsahti Hoflund's syndrome), jonka jälkeen piti pyydystää navetasta sopiva lehmä. Sitten piti leikkiä, että kyseisellä lehmällä oli kyseinen tauti, ja kertoa opettajalle kaikki mitä sattui taudista muistamaan. Oli oikeastaan aika hauskaa, vaihtelua kirjallisiin ja suullisiin. Toisaalta olisin odottanut, että käytännön tentti pitäis sisällään ihan omin pikku kätösin tehtäviä toimenpiteitä, mutta näköjään tällä kertaa säästettiin koulun lehmien mielenterveyttä..

Tartossa on kevät vähän myöhässä edellisvuosiin verrattuna, muistelisin että viime- ja toissavuonna huhti-toukokuun vaihteessa oli hyvinkin kesäistä ja lämmintä. Nyt on ollut sellaista soveliasta kymmenen asteen keliä aika pitkään. Loppukevät on suhteellisen rento; 1-2 tenttiä per viikko, tukokuun kahtena ekana viikkona ei oo koulua muuten ollenkaan, kolmas viikko on neurologiaa. Vapaa-aika kuluu leppoisasti Siirin kanssa lenkkeillessä ja treeneissä, Salillaki koitan muistaa välillä käydä.  

Suurin osa suomalaisista kurssikavereista tekee kesällä yliopistollista harjoittelua Suomessa tai muualla, minä suuntaan töihin teurastamolle. Päsee taas lenkkeilemään Fäbodan rannoille. Harjoittelun teen sitten seuraavana keväänä. Ihan hurja ajatus että reilun vuoden päästä vois periaatteessa mennä jo töihin. Mihin tämä aika häviää?

Alkaa muuten tympimään nämä kännykuvat. Jätin kameran oheistarvikkeineen Suomeen sillä verukkeella että on vähemmän kannettavaa. Virhe. 

Päivystyshommia

Nukuttaa.. Vielä täytyy odotella yksi ensiapupotilas, käydä pistämässä pari piikkiä ja kuuntelemassa muutamat sydämet, sitten ehkä pääsee joksikin aikaa maate. Öövalvessa siis olen, klinikalla yöpäivystyksessä. Ensimmäinen kevään kolmesta. Ei oo tullut hetkeen kirjoiteltua, oon ollut vaan laiska ja saamaton sen suhteen. Syksy oli kiireinen ja tammikuu vielä kiireisempi. Tentit meni hyvin ja nyt on saatu aloitella kevätlukukautta aika rennolla otteella. Siiri lähti mun päivystysseuraksi, tuossa se vetelee tuolilla sikeitä mokoma. Onneks huomenna on lauantai niin saa nukkua, kauhulla muistelen syksyn päivystyksiä keskellä viikkoa, pahimmillaan olin koulussa 8-17.30, jäin siitä suoraan klinikalle yöksi ja seuraavana aamuna samoilla silmillä tenttiin. Vaikka etukäteen kai tuotakin hermoili enemmän kuin olis tarvinnutkaan. Nyt on vaan muutama potilas sisällä niin ei ole kovin kiire yö.

................

Jaa ei kovin kiire yö vai :D Olin just lopettelemassa kierrosta ja tyytyväisenä mietin että pääsee hetkeksi nukkumaan, niin päivystävä eläinlääkäri juoksee ohi ja huutaa että äkkiä röntgeniin valmiiksi, sieltä on tulossa koira jolla on mahalaukun kiertymä. Ensimmäinen torsiotapaus mitä mun kohdalle on sattunut, ja voi sitä actionin määrää! Leikkaus kesti kolmatta tuntia ja sotkuja siivottiin sen jälkeen kaksi tuntia. Täytyy myöntää että mun kohdalle on sattunut aika hyviä yöpäivystyksiä. Just vastikään ollaan kirurgiassa käyty mahalaukun kiertymän operointia, ja nyt pääsin ihan lähietäisyydeltä seuraamaan, jee! Aamulla käveltiin Siirin kanssa silmät ristissä kämpille ja nukuttiin pitkälle iltapäivään.

Ja kohta juostiin..

 Huomenna mennään keskustaan tekemään luokkakaverin kanssa esitelmää sikojen salmonellan aiheuttamasta ripulista (kiintoisaa vai mitä). Nyt keväällä jokainen kouluviikko on erilainen. Ensimmäinen viikko keskityttiin täysin hevosiin, joiden sairauksia opiskelimme virailevan luennoitsijan, Ben Sykesin johdolla. Sen jälkeen lukujärjestystä on täyttänyt tuotantoeläinten sisätaudit, synnytysoppi ja gynekologia, infektiotaudit, dermatologia ja allergologia, kirurgia sekä oftalmologia. Mielenkiintoisia aineita jälleen.

Kassitoome

Tykkään näistä puukujista <3

Outoa ajatella että aika täällä alkaa käydä vähiin. Suurin osa suomalaisista on tämän kevään ja ensi syksyn vielä, itse olen harkinnut pientä aikalisää eli sitä, että tekisin yliopistollisen harjoittelun meidän koulun kinikalla. Sen jälkeen on kutosvuonna enää muutama pätkä täällä. Ei mulla oo mikään kiire pois. Tykkään Tartosta ja elämästä täällä. Enää ei ole aikoihin ollut sellaista Suomi-ikävää mitä joskus ekoina vuosina oli hetkittäin. Ja aika kuluu ihan järjettömän nopeasti!

Mutta pitänee alkaa nukkumaan, mulla keikahtaa unirytmi ihan hassuksi heti yhdenkin yön valvomisella. Pieni valkoinen metsästäjäkin on jo unten mailla (ilmoittauduin pienen valkoisen kanssa rally-tokokurssille, mää vähän luulen että se on tosi hyvä siinä!).