Oikeaa syksyä odotellen

Sunnuntai-ilta. Mielen perukoilla kytee ajatus farmakologian ekaan välitenttiin lukemisesta, mutta eka tämä. Palailtiin tuossa tunti sitten Ilmatsalusta, jossa käytiin koko kämpän voimin lenkkeilemässä. Yks geokätkö haettiin matkalla, ja ehtivätpä Siiri ja Tara käydä ottamassa mutakylvynkin eräässä epäilyttävän hajuisessa ja värisessä ojassa.  Hämähäkkien jälkeen inhoon toiseks eniten hirvikärpäsiä, ja nyt tunnen niiden ryömivän joukoittain mun paidan alla ja hiusrajassa. Hyh. Hämiksistäki oon saanu oikeen rautaisannoksen, meiän kellarissa asuu takuulla puolet Akromantellan suvusta. Onneks näiden kohdalla pätee poissa silmistä, poissa mielestä -periaate. Säät on ollu oikein nätit, mutta mun puolesta sais tulla jo ne kirpsakat syysilmat. Oon joka päivä auttamattoman ylipukeutunut, kun ei syyskuun lopulla kuulu enää olla 20 asteen lämpötiloja.

Syksyn ekan tentinkin ehdin tekemään viime viikolla, söötmisen suullinen eksami. Läpi meni ja vieläpä oikein hyvällä arvosanalla, eli hyvä oli aloitus lukuvuodella. Tänään kevensin kukkaroa tilaamalla stetarit ja farmakologian kirjan. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa tuntuun siltä että tässähän opiskellaan oikeesti eläinlääkäriksi. Navetassa käydään kolmesti viikossa, seemendusen, loomatervishoiun ja diagnostikan praksoilla. Mun lukujärjestys näyttää tosin aika ärsyttävältä kun saattaa olla parikin kahden tunnin hypäriä pitkin päivää, sitten ne päivät venyy aamusta iltaan. Lokakuun loppupuolesta on näillä näkymin tulossa aika vieraskyllästeinen, mutta se ei haittaa ollenkaan, mukavaa vaan. Nyt on hyvä tilaisuus tulla ku vielä asutaan tässä kämpässä, ens kevään asumisjärjestelyistä ei oikeastaan oo vielä tietoa.

Siirin kans ei nyt osallistuttu mihinkään Suolten järjestämään koiratoimintaan, harrastetaan iteksemme minkä viitsitään. Oon saanu itelleni vähän lisää puuhasteltavaa kun ajattelin vaihtaa sen ruuan nappulasta  ns. kotiruualle. Tänään meni aamupäivä siihen kun metsästin ympäri kaupunkia minigrip pusseja ja merilevää. Virolaiset ei näköjään harrasta pakastamista sen ajan perusteella minkä sain moiseen puuhaan tuhlattua. Merilevää löysin lopulta paikasta nimeltä Loitsukeller - Loitsukellari. Sieltä lähti mukaan myös paketillinen vihreää luomuteetä (mausteina kaneli, inkivääri, lakritsinjuuri, tähtianis ja kardemumma). Oon suuri teefani, ja etenkin kaikki luomu teesekoitukset ilman mitään turhia esa-ansseja on aivan ihania. Tuo kyseinen tee maistui ihan joululta, eli toooosi hyvältä!

Jaksaisinkohan mää alottaa sitä farmaa. Huomena alkaa koulu kasilta, eli siinä ois kyllä jo tarpeeks syytä lähtee nukkumaan. Hyvää yötä! 

Omenantuoksuinen Tartto

Täällä sitä taas ollaan, kolmas vuosi aluillaan. Lapin reissu onnistui huikean hyvin, mieli sai levätä upeita maisemia katsellessa ja rinkan kanssa tunturinrinteitä kiipeillessä. Paluu tänne tuntui mukavammalta ku koskaan aiemmin, ei ehtiny juuri tuskailla sitä että kohta täytyy lähteä ku oli vikalla viikolla mukavaa tekemistä. Kahtena päivänä on ollu koulua, ja huomattavasti mielekkäämpään suuntaan on opiskelu menossa. Kaks rästitenttiä mulla on jonossa, mutta niille on päivät sovittu syyskuun loppupuoliskolle niin ne lähtee (toivottavasti) alta pois ennen joulun eksamisessiä. Ja kivaa kun on taas koira täällä, Siirihän tosiaan oli Tartossa viimeks ennen pääsiäistä. Otsikon mukaisesti kadut tuoksuu kaikkialla kypsille omenoille, ja aamulenkillä saa aamupalan napata mukaan katujen varsille laitetuista omenakoreista. Tartto on ihana kaupunki!

Ilman pientä draamaa ei tätäkään lukuvuotta aloitettu. Siiri ja kyläilemässä oleva labbis otti yhteen eilen illalla, ja lääkärireissuksihan se meni. Yhdentoista jälkeen illalla oltiin koulun klinikalla, jossa tsekattiin ja putsattiin kaks ihon läpi mennyttä pistohaavaa, niskasta ja suunurkasta. Sirpa sai kipulääkkeet ja antibioottikuurin, tikkejä ei onneks tarvittu. Kun oltiin tekemässä lähtöä ja kaivelin jo siinä rahapussia esiin, totesi lääkäri vaan että ei tuu laskua, hän on tänään niin hyvällä tuulella. Oikeasti, päivystysaikaan vieläpä! Ihana ihminen, kuten kämppikseni totesi tulomatkalla, pitää muistaa tuo tulevaisuudessa ja tehdä sama jollekin toiselle. Eihän tuohon varsinaisesti lääkäriltä aikaa tai tarvikkeita hirvittävästi tuhrautunut, mutta Suomessa olis saanut moisesta reissusta maksaa helposti toistasataa eskoa. Olisinhan mää tietty maksanut mukisematta, ja osaltaan vaikutti seki et lääkäri tiesi meidän olevan kyseisen puljun opiskelijoita, mutta on kyllä vieläki hyvä mieli tapauksen takia. Nyt koitetaan parannella taisteluhaavoja, joista suunurkassa oleva on päässyt vähän tulehtumaan kuten arvata saattaa, vähän huonossa paikassa sen osalta.