Joulu tulla jolkottaa

Väistämättä aika hupenee vähiin. Neljä tenttiä mun ja loman välillä. Kolme niistä viimeisen neljän päivän sisällä, ei käy itteä kateeksi ainakaan sen viikon yöunien suhteen, mää oon muutenki maailman huonoin pysymään järjissäni vähillä unilla. No sitte lomalla on onneks aikaa nukkua (niinhän mää luulen). Se on kuitenki sen ajan murhe sitten, tämän ajan murhe on ekonomian tentti. Tiiättekö vaikka on kaks ja puoli vuotta ollu Virossa ja osaa kielen hyvin niin tuota ainetta lukiessa tulee kyllä eteen niin kryptisiä lauseita että ei oo Google translateristakaan apua enää siinä vaiheessa. Ratkaisu: opettele lauseet ulkoa ja muista ne niin kauan kunnes pääset ulos tenttisalista.

Täällä oli lunta ehkä kaks päivää.

Tänään oli ihana ilta, kävin Jaani kirikussa (Johanneksen kirkko) laulamassa kauneimpia joululauluja suomeksi ja viroksi. Osaa suomenkielisistä lauluista ei varmaan oltu kyllä otettu suoraan mistään kirjasta kun oli sen verran mielenkiintoisia versioita, mutta aika hyvin ne silti onnistuivat tehtävässään eli joulutunnelman luomisessa. Siihen tosin tarvitaan vähän enemmän ku 45 minuuttia joululauluja, keli täällä on nimittäin paljon enemmän touko- kuin joulukuun. Kurakelit, Siirin saa pestä joka kerta kun käydään omaa pihaa pitemmällä.

Raekojalla on jouluvaloja. Liikaa. Ennen se oli ihan tyylikäs mutta nyt siellä on kyllä vedetty jo aika överiksi. On siitä tullut käveltyä useamman kerran jo ohi mutta ei se enää sillä tavalla säväytä ku aiemmin. Tähän vois taas vetää jonku "mitä niilläki rahoilla ois voinu tehä" -värssyn mutta olkoon.

Nyt väsyttää kyllä siihen malliin että nukumaan on mentävä. Loppuun vielä jokajouluinen yhteispotretti minusta ja Siiristä, jonka herätin kuvaan kesken makeimpien unien. Eli näihin tunnelmiin, oikein mukavaa joulua ja joulunodotusta itse kullekin!

P.s. Piti ihan tarkistaa niin enhän mää ekana jouluna ookaan laittanu mitään yhteiskuvaa, se oli vissiin ennen jotain kesälomaa. On muutan hiukset vähän lyhentyny sitten viime joulun :D

Vähiin käy...

...ennen ku loppuu. Tasan viis viikkoa viimeseen tenttiin. Viis viikkoa ja kymmenen tenttiä. Nyt oli vihdoinki saumaa kirjotella taas. Koko syksy on menny käsittämättömän nopeesti, tuntuu että lukukausi on päässy vasta vauhtiin ja nyt se jo kohta loppuu. Oon aina ollu sitä mieltä että lokakuun (samoin huhtikuun) vois poistaa kalenterista. Nyt lokakuu vaan hujahti ohi, puolivälistä eteenpäin oli melkeen koko ajan vieraita, välillä pari porukkaa samaan aikaan, parhaimmillaan 20 kerralla. Ja oli kyllä mukavaa. Koulussaki on ollu mukavaa, paitsi vähä vähemmän mukavaa eräällä tietyllä ekonomiankurssilla, jossa viimeisin esimerkkitehtävä koski mansikankasvatusta, haloo. Tänään heppadiagnostiikan praksassa otettiin verta koulun hevosilta, käytiin läpi muutamia kuvitteellisia potilastapauksia ja tehtiin niille alustavat diagnoosit veriarvojen perusteella. Nythän mää osaisin myöskin teoriassa siementää lehmän. Elävällä eläimellä päästään harjotteleen vasta keväällä, tän syksyn praksoista kukaan tuskin haluaa kuulla tarkempaa kuvausta :D

Perjantaikoulut loppu viime viikolla, ja alkaa muutki päivät pikkuhiljaa väljenemään. Ja ei aikaakaan ku pääsen joululomalle. Tänään oli muuten endokrinologian toinen välitentti. Jos kaikki kolme pääsee läpi, ei tarvi mennä eksamille.Tuo tänpäivänen kuitenki oli se pahamaineinen osa josta vanhemmat on pelotellu. Luin omasta mielestä hyvin ja osasinki, mutta kysymykset tosiaanki oli aika kinkkisiä, osa jopa kompapuolelle kallistuvia, ja väärästä vastauksesta tuli miinuspisteitä. Niin tosiaan saa sitte nähdä miten meni, hauskaahan tässä on se että eksami
on sitte tammikuussa. Eli jos tuon reputin niin on tammikuinen Tarttokeikka tiedossa. Piristystä onneks toi se, että sain tänään ikiomat stetarit :) Littmannin Veterinary Master Classic II, Siiri pääsi heti koerusseliksi, tosin luulen että kaikki potilaat ei välttämättä kierähdä selälleen silmät ummessa kun niitä käsittelee, mutta Sirpa on Sirpa.

Kouluajan ulkopuolella, kouluhommien ja koirahommien lisäks oon saanu taas villasukkakärpäsen pureman. Kummipojat taitaa saada joulupukilta taas uudet sukat, ja saatanpa itelleki tehdä jos ehin. Leivoin viikko sitte myöskin karjalanpiirakoita, ekaa kertaa "ihan ite". Sen jälkeen vasta kuulin että niihin kotona tehtyjen puuroon on joku ihan oma erikoisreseptinsä, ei siis ihme että ei ollu tavalliseen puuroon leivotut ihan niin hyviä. Siinä rypytysvaiheessa tuli jotenki tosi semmonen olo ku ois kotona ollu, varmaan kun sitä ei juuri muualla oo tehnykään. Justiinsa tultiin Marian ja koirien kans lenkiltä, käytiin hakeen yks aika nerokas geokätkö. Tuoki homma jääny taas vähemmälle, eipä tänne hirveesti kyllä uusia purkkeja oo tullukaan. Ja salilla ei oo kyllä vähään aikaan käyty, lokakuun lopun ja marraskuun alun vieraspaljous vähä sekotti pakkaa, nyt ku päästään taas normaaliin arkeen kiinni niin ehkä sielläki joutaa välillä käymään (sanon minä joka on just laskenu että kymmenen tenttiä...). Pitää nyt vähä lieventää eli nuo kymmenen tenttiä ei tosiaan oo kaikki mitään kurssien loppueksameita vaan osa on myös pienempiä välitenttejä. Lukea niihin tosin pitäis silti.

Mun työpöytä näyttää välillä (=koko ajan) varsin luovalta (=kaaokselta) :D

Huomena siis on "vapaa"päivä, toisin sanoen ei koulua. Aattelin jossain välissä leipoa pipareita jos löytyy Prismasta tarvittavat mausteet. Sitte ostan kans mustikkaglögiä ja.....tähän väliin sopis että kuuntelen joululauluja ja neulon kirjoneulesukkaa mutta......luen loomatervishoiun ja patologisen anatomian välitentteihin. Koitan saada kirjoteltua vielä ennen joulua. Jos saatais tänne lunta ennen sitä, niin lupaan laittaa taas kuvapläjäyksen Tarton joulukeskustasta.

Ruskaa ja runoutta

Rebanen,
tuo rakas herranen,
kuin iki-ihana mailanen.

Rebanen on jylhä kuin aapinen,
tuo honkametsien akkamainen,
on hän sadepäivien ammattitaitoinen.

Hän on avaruudelle alistuva australialainen,
linnunradalla liitävä bysanttilainen.
Sellainen on Rebanen.

Eilisilta sai lievän hysteerisiä piirteitä ku löysin tämän sivun: www.oletruno.fi. Sieltä kuulkaa helposti runot häihin ja hautajaisiin jne jne. Tää viikonloppu on ollu lepponen kotiviikonloppu, käytiin eilen Selli-Sillaotsan luontopolulla koirien kanssa lenkillä, sää suosi jälleen ja matkan kohokohta oli kaksi sutta jotka nähtiin tulomatkalla. No joo, oli hämärää ja ne luikki aika pian tieltä metsään pakoon, mutta rakenne ja väritys ynnä käyttäytyminen olivat kyllä hyvinkin susimaisia. Jälkiviisaina mietittiin että ois voinu päästää koirat hihnoissa haistelemaan siihen kohtaan missä puikkivat metsään, ois ne varmaan jotenkin reagoinu. 

Me ollaan kämppisten kans sovittu että sunnuntaisin jos ei oo ketään vieraita, tehään vuorotellen yhteinen ruoka. Tänään oli mun vuoro, ja iltapäivällä syötiin mahat täyteen Chicken Tikka Masalaa, naanleipää ja valkosipulilevitettä. Vaikka nyt ite sanonki niin ruuat onnistu hyvin, en polttanu mitään pohjaan ja tuli taas onnistuneesti kokeiltua semmosta mitä en oo koskaan aikasemmin tehny :) Ruoka on vaan niin hyvää.

Sitte ruuasta päästäänki sujuvasti lehmien rektalisointiin. Semmosta päästiin tekemään perjantaina. Oli aika ällöä, jännää ja hauskaa kaikkia kerralla. Juuri mitään sisäelimiä mää en sieltä tuntenu (todnäk kuvittelin nekin vähät), mutta saipahan vähän tuntumaa. Oman jännitysmomentin hommaan toi se, että meille annettiin vaan lehmien numerot, ja sit ne piti ettiä ja pyydystää parteen ennenku hommat voitiin alottaa. 

Kuntosalilla ollaan käyty reippaaseen tahtiin, nyt jopa 4 kertaa viikossa. Huomena, hullua kyllä, mennään kaheksaksi salille. Se tarkottaa sitä, että herätyskello soi 6:00. Tai no mun herätyskello varmaan soi jotain 5 ja 6 välillä ku asensin siihen semmosen älykkään herätyssovelluksen, joka herättää muka sillon ku oon kevyessä unessa ;) Siihen kannattaa toki luottaa ja uskoa niinku absoluuttiseen totuuteen konsanaan, mutta onhan tuo hauska. 

Ens viikon lauantaina lähetään Ruilaan kuunteleen luentoa hevosten kiropraktiikasta. Sen jälkeen meillä alkaa hirvittävä vieraiden syöksykierre, nimittäin välille lokakuun puoliväli - marraskuun alku meillä käy ja kääntyy 36 vierasta. Ihan oikein näit, 36. Aattelin olla kaukaa viisas ja lukea välitentteihin/tentteihin hyvissä ajoin etukäteen, mikä toki onnistuu niinku tässäki taas huomataan. Jälleen mun pitäis olla lukemassa farmakologiaa. On tässä vielä ainaki kaks tuntia tehokasta opiskeluaikaa jälellä ennen nukkumaanmenoa.

P.S En tajua miks noihin tekstikohtiin tuli valkoset taustat O.o. Ärsyttävän näkönen.

Oikeaa syksyä odotellen

Sunnuntai-ilta. Mielen perukoilla kytee ajatus farmakologian ekaan välitenttiin lukemisesta, mutta eka tämä. Palailtiin tuossa tunti sitten Ilmatsalusta, jossa käytiin koko kämpän voimin lenkkeilemässä. Yks geokätkö haettiin matkalla, ja ehtivätpä Siiri ja Tara käydä ottamassa mutakylvynkin eräässä epäilyttävän hajuisessa ja värisessä ojassa.  Hämähäkkien jälkeen inhoon toiseks eniten hirvikärpäsiä, ja nyt tunnen niiden ryömivän joukoittain mun paidan alla ja hiusrajassa. Hyh. Hämiksistäki oon saanu oikeen rautaisannoksen, meiän kellarissa asuu takuulla puolet Akromantellan suvusta. Onneks näiden kohdalla pätee poissa silmistä, poissa mielestä -periaate. Säät on ollu oikein nätit, mutta mun puolesta sais tulla jo ne kirpsakat syysilmat. Oon joka päivä auttamattoman ylipukeutunut, kun ei syyskuun lopulla kuulu enää olla 20 asteen lämpötiloja.

Syksyn ekan tentinkin ehdin tekemään viime viikolla, söötmisen suullinen eksami. Läpi meni ja vieläpä oikein hyvällä arvosanalla, eli hyvä oli aloitus lukuvuodella. Tänään kevensin kukkaroa tilaamalla stetarit ja farmakologian kirjan. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa tuntuun siltä että tässähän opiskellaan oikeesti eläinlääkäriksi. Navetassa käydään kolmesti viikossa, seemendusen, loomatervishoiun ja diagnostikan praksoilla. Mun lukujärjestys näyttää tosin aika ärsyttävältä kun saattaa olla parikin kahden tunnin hypäriä pitkin päivää, sitten ne päivät venyy aamusta iltaan. Lokakuun loppupuolesta on näillä näkymin tulossa aika vieraskyllästeinen, mutta se ei haittaa ollenkaan, mukavaa vaan. Nyt on hyvä tilaisuus tulla ku vielä asutaan tässä kämpässä, ens kevään asumisjärjestelyistä ei oikeastaan oo vielä tietoa.

Siirin kans ei nyt osallistuttu mihinkään Suolten järjestämään koiratoimintaan, harrastetaan iteksemme minkä viitsitään. Oon saanu itelleni vähän lisää puuhasteltavaa kun ajattelin vaihtaa sen ruuan nappulasta  ns. kotiruualle. Tänään meni aamupäivä siihen kun metsästin ympäri kaupunkia minigrip pusseja ja merilevää. Virolaiset ei näköjään harrasta pakastamista sen ajan perusteella minkä sain moiseen puuhaan tuhlattua. Merilevää löysin lopulta paikasta nimeltä Loitsukeller - Loitsukellari. Sieltä lähti mukaan myös paketillinen vihreää luomuteetä (mausteina kaneli, inkivääri, lakritsinjuuri, tähtianis ja kardemumma). Oon suuri teefani, ja etenkin kaikki luomu teesekoitukset ilman mitään turhia esa-ansseja on aivan ihania. Tuo kyseinen tee maistui ihan joululta, eli toooosi hyvältä!

Jaksaisinkohan mää alottaa sitä farmaa. Huomena alkaa koulu kasilta, eli siinä ois kyllä jo tarpeeks syytä lähtee nukkumaan. Hyvää yötä! 

Omenantuoksuinen Tartto

Täällä sitä taas ollaan, kolmas vuosi aluillaan. Lapin reissu onnistui huikean hyvin, mieli sai levätä upeita maisemia katsellessa ja rinkan kanssa tunturinrinteitä kiipeillessä. Paluu tänne tuntui mukavammalta ku koskaan aiemmin, ei ehtiny juuri tuskailla sitä että kohta täytyy lähteä ku oli vikalla viikolla mukavaa tekemistä. Kahtena päivänä on ollu koulua, ja huomattavasti mielekkäämpään suuntaan on opiskelu menossa. Kaks rästitenttiä mulla on jonossa, mutta niille on päivät sovittu syyskuun loppupuoliskolle niin ne lähtee (toivottavasti) alta pois ennen joulun eksamisessiä. Ja kivaa kun on taas koira täällä, Siirihän tosiaan oli Tartossa viimeks ennen pääsiäistä. Otsikon mukaisesti kadut tuoksuu kaikkialla kypsille omenoille, ja aamulenkillä saa aamupalan napata mukaan katujen varsille laitetuista omenakoreista. Tartto on ihana kaupunki!

Ilman pientä draamaa ei tätäkään lukuvuotta aloitettu. Siiri ja kyläilemässä oleva labbis otti yhteen eilen illalla, ja lääkärireissuksihan se meni. Yhdentoista jälkeen illalla oltiin koulun klinikalla, jossa tsekattiin ja putsattiin kaks ihon läpi mennyttä pistohaavaa, niskasta ja suunurkasta. Sirpa sai kipulääkkeet ja antibioottikuurin, tikkejä ei onneks tarvittu. Kun oltiin tekemässä lähtöä ja kaivelin jo siinä rahapussia esiin, totesi lääkäri vaan että ei tuu laskua, hän on tänään niin hyvällä tuulella. Oikeasti, päivystysaikaan vieläpä! Ihana ihminen, kuten kämppikseni totesi tulomatkalla, pitää muistaa tuo tulevaisuudessa ja tehdä sama jollekin toiselle. Eihän tuohon varsinaisesti lääkäriltä aikaa tai tarvikkeita hirvittävästi tuhrautunut, mutta Suomessa olis saanut moisesta reissusta maksaa helposti toistasataa eskoa. Olisinhan mää tietty maksanut mukisematta, ja osaltaan vaikutti seki et lääkäri tiesi meidän olevan kyseisen puljun opiskelijoita, mutta on kyllä vieläki hyvä mieli tapauksen takia. Nyt koitetaan parannella taisteluhaavoja, joista suunurkassa oleva on päässyt vähän tulehtumaan kuten arvata saattaa, vähän huonossa paikassa sen osalta.

Aika kuluu

Kevät meni, melkeen kesäkin. Kakkosen kevät oli ihan ok, ei tullu mitään hirveitä itkupotkuraivareita koulun tai minkään muunkaan asian suhteen. Blogiin en oo kirjotellu taas aikoihin, johtunee siitä että niin harvoin saa minkäänlaista palautetta, lukeeko tätä kukaan koskaan..? No ainaki itelle on mukava välillä palailla vanhoihin teksteihin ja miettiä miten nopeasti aika kuluu. Kesä tähän asti on mennyt töissä, viikonloput mökkeillessä. Nyt on vielä pari viikkoa lomaa jälellä, ja viikon päästä suunnataan Lappiin vaeltamaan!! Se reissu tulee ehdottomasti olemaan kesän kohokohta. Tarttoon mennään takas elokuun vikana päivänä, ja ensimmäiset tunnit mulla on kolmas päivä. Alustavasti lukujärjestyksessä on kohtalaisen pitkiä ja hajanaisia päiviä, mitkä ei oo ollenkaan mun mieleen. Kämppiksistä on tässä kohtaa hyötyä, aina löytyy joku joka käyttää koirat ulkona. Ja jos nyt jotakuta kiinnostaa niin seuraavanlaisia aineita listasta löytyy: virologia, endokrinologia, pieneläinten kliininen ruokinta(ehkä paremmin ravitsemus), patologinen anatomia, loomatervishoid eli eläinten terveydenhoito vapaasti suomennettuna, siemennystä, farmakologiaa, diagnostiikkaa. Eli alkaa oleen jo ihan oikeeta asiaa pikkuhiljaa. Huh, pitääkö tässä alkaa ihan opiskeleen?

Mutta vielä ei tarvi niitä miettiä. Nyt on vielä aikaa lomailla, puuhastella noiden karvaturrien kans, kuvata mielin määrin vaikka keskellä yötä, lukea pinoittain hyviä kirjoja... En oikeen osaa sanoa millä fiiliksillä taas palaan Viroon. Toisaalta kivaa, toisaalta ei kun taas seuraava kerta Suomessa on näillä näkymin jouluna. Mutta näin se elämä menee, luultavasti vielä tulee sekin aika että antaisin mitä vaan jos voisin hetkeksi palata Tarttoelämään. No ehkä syksyä vähän piristää suunnitelmissa oleva Eesti-roadtrip Hiiumaalle. :)

Ei jaksa paljoo kirjottaa nyt, aamuviikko takana joten unirytmi sanoo että nyt pitäis olla jo unten mailla. Äkkiä vielä mainostan että jos vaan kellään sattuu semmosia vapaapäiviä olemaan että tekis mieli lähtee johonki kauas mutta lähelle, niin meille saa tulla! Lupaan tarjota yösijan ja jos on kiltisti niin aamukahvitki.

Laiskan kirjoittelijan kuulumisia

Alotetaampa vaikka siitä mistä mun oli tarkotus alottaa sillon joskus kuukausi sitte ku viimeks kävi tämä blogi mielessä. Eli oltiin Siirin kans luolilla, toisen kerran, välissä reilu vuosi. Lyhyesti ja ytimekkäästi: Sirpa vähä arasteli luolastoa, haukku kettua räävittömästi päin naamaa, ja reissun päätteeksi mun mustasta takista oli tullu valkonen. Laittaisin videon mutta en löydä mun puhelimen piuhaa mistään, koska mun huoneessa on taas räjähtäny ydinpommi, en siis laita.

Tämähän tapahtui muistaakseni 5.4, ja sen jälkeen maanantaina lähdinki aika extempore Suomeen, eli muutaman päivän Jyväskylässä pysähtymisen jälkeen kotia. Ja olihan sielä mukavaa, siitä huolimatta että kotonaoloajasta olin kuumeessa/flunssassa/taudissa viikon. Jos Saaremaan reissua ei lasketa niin tein historiaa mun geokätköilytilastoissa, olin päivän kantamassa risuja (sekös vasta mukavaa), muistelin menneitä (hyviä) aikoja diojen, valokuvien ja videoitten muodoss, osallistuin fb-haasteeseen ja jätin sen kesken, kävin kokolla pääsiäisenä... Semmosia hyvinkin normaaleita hommia. Ja sitten kutsuikin velvollisuudet eli Tartto eli koulu. Ja sekös vasta kyrsi ainaki edellisenä iltana, nyt ei enää niinkään. Täällä on jo ihan kesä, vihreetä ja lämmintä, paremmin tarkenee parvekkeella ku sisällä. Tenttikausi on alkamaisillaan, ja oon täällä nyt sitten ainaki 26.5 saakka, sillon on toinen niistä kahdesta isosta tentistä mitä on tulossa. Pitää toivoa sormet ja varpaat ristissä, että se toinen on sitte ennen tuota eikä jälkeen. Työt oon luvannu alottaa 2.6, niin ei siinä sitten juuri lomailla. Ai niin, jos haluaa tulla Viro-lomalle niin tartossa ois vierashuone vapaana, ihan pikku vinkkinä vaan. 

Siiri jäi jo kesälomalle Suomeen, oli muuten pikkasen vaikea tottua sen täällä olemattomuuteen (äikänmaikka tykkäis mun sanavalinnoista). Tänään jänistin patologisen anatomian välitentin, teen sen maanantaina, huomenna on mikrobiologian viimenen välitentti. Mitä mä siis tässä istun, siinä vasta kysymys. Viikonloppuna pitäis vääntää epidemiologian ja ruokinnan excel-taulukoitten kans. Viikonloppuna on myös maamess eli Viron vastine Suomen farmarimessuille. Huomenna salille ja sunnuntaina ehkä suunnistamaan. Semmosta hupia tiedossa. Ens viikolla ei sitte koulua juuri olekaan, jospa sitä jossain vaiheessa sitten vaikka ottais ihan rennosti. 

    

Surrur.

Täh, mihin kuukausi meni? Mun piti monta kertaa kirjottaa, vaikka mitä. Arvatkaa muistanko enää että mitä. No en. Silmät enemmän ja vähemmän ristissä parhaillaan, tänään on kyllä tankattu mehiläistietoutta oikein olan takaa. Kysyppä vaikka mitä, kysyppä varroatoosi. Siitä nimittäin tiiän. Palautin just kyseisen aiheisen teadustöön (tiedetyö, hehheh) tehtävän, arkkitolkulla täyttä asiaa, vielä kun menis läpi niin oisin aika happy. Pitäisköhän sittenki alkaa isona mehiläisfarmariksi..
Tänne tuli ihan yhtäkkiä taas talvi. Puut melkeen hiirenkorvalla eka ja perhosia lentelee, sitte pam, aamulla lumi maassa ja palataan ajassa taaksepäin, johonki joulun tienoille. No ehkä tänhetkinen keli on kuitenki enemmän sitä oikeaa maaliskuuta mitä ne hiirenkorvat.

Me ollaan käyty Julian kans salilla tunnollisesti kolmesti viikossa, lukuunottamatta muutamaa poikkeusta, joista vaan yks oli perus "jaksaako mennä" - "ei jaksa". Nyt siellä tekeminen on jo vähän mielekkäämpää ku alussa, sillon kun ei ollu oikein mitään käryä mistään. Ens syksylle suunniteltiin crossfitin kokeilua, pitää nyt eka kerätä vähän pohjakuntoa tuolta salilta ja lenkkipoluilta ennen ku sinne uskaltautuu. Oon ollu erittäin positiivisesti yllättyny että mun vasen (leikattu) ranne ei oo sanonu oikeen mitään noista hommista! Alussa tosin huomas naurettavan selvästi kuin paljon heikompi mulla koko vasen käsi on, mutta se on alkanu hyvin kyllä kirimään. Samoin mun viime kesänä töissä jonkuasteisesti rikkoutuneet polvet on ollu nyt paremmassa kunnossa ku kertaakaan kesän jälkeen. Jes.

Mulle on iskeny kamala matkakuume. Varroatoosin ohella oon ehtiny perehtyä vapaaehtoishommiin eri puolilla maailmaa, ja lupaan että jos elämäntilanne on vajaan neljän vuoden päästä sama, niin lähen johonki. Kelatkaa kuin hyvä ois eka kerätä kokemusta jossain sellasessa paikassa, missä ei tarvis alottelijana pelätä hysteerisiä niskaanhönkiviä pikkukultamussukan omistajia. On mulla tällasten suunnitelmien lisäks jotain realististaki tiedossa, nimittäin ens kesänä Himoksella rytisee!   Jes jes jes! Tuosta ei voi tulla mitään muuta ku...ihan älytöntä koheltamista :D Eli huippua. Tuonne suunnataan kera Marian ja Julian ainakin.


Alkaa muuten käydä noi mun valokuvat niin tylsiks että ois varmaa aihetta ottaa joku päivä kamera kainaloon ja toimittaa sellanen tietynlainen maisemanvaihdos esimerkiks bussilla matkustaen.

Kaikkea kivaa

(http://www.hs.fi/viivijawagner/s1349778603024)

Ei nyt ihan vuosia, hurjat 5 kertaa, sitä ennen kai joskus lukion liikuntatunnilla? On taljaa ja penkkiä, soutulaitetta ja juoksumattoa. Ja koukussa jo nyt. Julia-kämppiksen kans otettiin 20 kerran kortti tuohon Tamme staadionille kilometrin päähän. Mukava pieni sali jonka asiakaskunta on (ylläri) melko miesvoittosta. Ollaan siellä hyvästi tasapainottamassa tunnelmaa. Oon niin mielissään ku sain vihdoin ja viimein tämänki alkuun. Nyt se on kato hyvä alottaa, ei niitä vasikoita tahdonvoimalla vedetä ulos sitte ku semmonen tulee ajankohtaseks.

Oon päässy myös vastapainoksi tämmösen pikkunäpertelyn makuun, mitäs sanotte tästä, aika söpö rebane vai mitä?                                                                                                               Koulu on alkanu oikein mukavasti, ja voisko sanoa rennosti. Lukujärjestys on yllättävän väljä kun kaikki aineet ei oo vielä alkanu, ja siks mulla onkin aikaa tämmösille tärkeille asioille kuten esimerkiksi pyyhekumeista leimojen kaivertamiselle. Haluaisin saada myös juoksuharrastuksen elvytettyä, polvilla ja penikoilla on siihen kuitenki jotain vastaansanomista kun vastustaa vastustaa. Ajattelinki hommata ns. paljasjalkakengät ja kokeilla semmosilla kun oon lukenu ja kuullu kurssikavereilta hyviä kokemuksia niiden käytöstä tämmösillä vaivasilla. Jos nyt totta puhutaan niin kävin viime alkusyksystä pari kertaa juoksemassa ihan paljain jaloin mutta se ei täällä ihan hirveesti syystä tai toisesta houkuttele, nimimerkillä jotain muuta kuin multaa varpaanvälissä. Mutta ei sattunu jalkoihin se.   

Tarttoon on muuten tullu kevät. Helmikuussa. Lumesta ei oo tietoakaan enää, tiet on vesilammikoitten ja petollisen mutaliejun vallassa. Mikäs tässä satakieliä odotellessa :) Tänään käytiin koirien kanssa villisikametsässä kahen tunnin lenkki, ei näkyny sikoja. Siiri kyllä kävi jolleki puskassa huutamassa, oliko siellä sitte karhu tai pelottava kivi, sen tietää vaan Sirpa ite.                                                          Meidän kahvinkeitin sano itsensä irti tässä viikko takaperin. Nyt meillä keitetään kahvi tyylikkäästi vedenkeittimestä vettä kaataen, koska a) halutaan ostaa seuraavaks kunnon kahvinkeitin, mutta b) köyhinä opiskelijoina ei raaskita laittaa kahvinkeittimeen sitä rahamäärää minkä se nielis. Onneks meillä on hyvä vedenkeitin. 

Taas mää oon näin myöhään kirjottelemassa (kello 22.10 vaikka blogin kello muuta näyttääki) että seuraava etappi olis nukkumatin mailla. Vihaan muuten mun huoneen patteria. Se herättää mut yleensä pari kertaa yössä ihan luonnottomalla huudolla ja örinällä, ja hiljenee vaan jos sitä lyö (vaihtoehtoisesti potkasee) tai sen säätönuppia vääntelee. Muistelisin että teki sitä myös viime talvena. Jos jollain on ideoita millä tämän riivaajan saa ajettua patterista pois niin neuvoja vastaanotetaan mieluusti. Heh.

Täällä taas.

Oho, viikko menny ihan tuosta vaan. Kahella tentillä kevätlukukausi korkattu, huomenna sitten takas koulunpenkille. Erkki ja Lotta oli täällä ma-su, oli kyllä erittäin mukava saada kyyti ja vierailijoita pitkästä aikaa, olkoonkin että ehkä vielä mukavampaa on saada vieraita kesken lukukauden, mutta hyvä näinkin :) Vähän meinas olla koleat ilmat, ulkona ei oikeen tarennu kun oli pakkasta ja samalla tuuli aika kipakasti. Käytiin syömässä Dolcessa ja Big Benissä, kahvilla Vernerissä, kierreltiin kauppoja enemmän ku tarpeeksi, käytiin KGB-museossa (karu, mutta mielenkiintoinen paikka)... Eikö siinä oo jo aika hyvin yhdelle kaupunkilomalle? Vähän oli puhetta, että jos Erkki tulis toukokuun lopussa hakeen mut kotia, mun mielestä Tartto on sillon parhaimmillaan. Tosin ihan keskikesällähän en oo täällä koskaan ollut.

Kevään palettiin kuuluu yleistaudit, epidemiologia, ruokinta, pat. anatomia, teadustöö alused (en ees yritä suomentaa), ympäristöterveys, mikrobiologia, immunologia ja mulla valinnaisena mesindus, eli mehiläishommia. Noista mesindus ja epidemiologia on nettipohjaiset kurssit. Toisin ku syksyllä, nyt on täys viikko koulua. Huhtikuun puolen välin paikkeilta asti on perjantait vapaat.

Ja jottei menis ihan kouluhommiksi, tein jonkin sortin uudenvuodenlupauksen tai -vaatimuksen itelleni, että alan vihdoin ja viimein käydä kuntosalilla. Tänään jo meinas mielessä laiskuus iskeä, mutta alkuviikosta raahaan itteni hakemaan sen kortin ja sitten.... Myös muita toteutusta odottavia suunnitelmia löytyy, mm. tällaisia. Ja tyttöjen kans aiotaan (tai ainaki vielä ennen joulua aiottiin) hommata jonkinlaiset äänitysvehkeet ja kokeilla miltä meidän yhteismusisointi kuulostais. Näitä odotellessa. Jes, kohta on taas kevät, kukkia ja satakieliä ja aurinko! Aina pitää olla jotain mitä odottaa.

Siiri nykii pöydän alla sukkaa mun jalasta, Pitäiskö muka nukkumaan jo mennä? Unirytmiä kyllä täytyis saada hinattua vielä vähän aiemmaksi. Ehkä pieni koira tietää taas paremmin ku minä. Vielä ei oo koulujuttuja tehtävänä, koneella odottaa Remeksen Itäveren 65 viimestä kappaletta kuuntelijaansa, siinä onkin iltasatua vähäksi aikaa.