On hanget, korkeat nietokset

Huippua, täällä on lunta! Lunta ja aurinkoa, ihan loistava sää. Facen etusivulle on putkahdellut lumipäivitystä toisensa perään, ilmeisesti sitä on tullut myös Suomen puolella. Toivottavasti nuo ei sula ihan heti pois.

Vasak, vasak, vasak, parem, vasak

Lokakuun puoliväli, mikä tarkoittaa sitä, että nyt on aika täsmälleen kaksi kuukautta takana ja kaksi edessä. Eli puolessa välissä syksyä ollaan, neljäsosa lukuvuodesta kulunut! Toinen anatomian tentti, sekä naurettavan helppo kasvientunnistuskoe ohi. Elämä uudessa asunnossa on asettunut mukavasti uomiinsa, ja meillä on täällä yllättävänkin toimiva neljän koiran lauma. Illat ovat kuluneet opiskelun tai koirien kanssa touhuamisen parissa, kahvia on kulunut luvattoman paljon etenkin tenttiä edeltävinä iltoina, ja välillä aivot pitää nollata ärhäkän Ligrettomatsin merkeissä. Enää ei tule Toomemäkeäkään lenkillä ikävä, päinvastoin! Parin kilometrin kävelymatkan päässä on metsää, peltoa ja polkuja niin paljon kuin vain jaksaa kävellä. Muutaman kerran lenkki onkin venähtänyt useamman tunnin mittaiseksi, kun olen lähtenyt etsimään uusia reittejä "täältä pääsee varmasti jostain ympäri" -ajatuksen kanssa. Siiristä on kehkeytymässä hyvinkin näppärä tekijä agissa ja tokossa. Nyt ei siis lasketa mukaan sitä hetkeä, jolloin se karkasi maneesin ovesta pihalle kesken radan tai niitä, jolloin sen korvat mystisesti katoavat ja nenä vie olemattomien hajujen perässä. Meidän pelastukseksi koitui perepihvid, joiden vuoksi tuo koira kiipeäisi vaikka perä edellä puuhun. Uskaltauduin tilaamaan uutta koiranruokaa virolaisesta nettikaupasta, ja yllättävän nopeasti sieltä toimitettiin säkki ihan kotiovelle saakka.  

7.10 vietettiin sunnuntaipäivä Tallinnan eläintarhassa. Sää ei oikein suosinut, mutta itse paikka oli kyllä aivan käymisen arvoinen. Vanhassa osassa eläinten tilat tosin olivat ikävän pienet, mutta uusi puoli vaikutti todella hyvältä. Jospa siellä saataisiin eläinten olot ja tilat lähivuosina kondikseen, kuten jääkarhun aitauksen seinällä oleva kyltti lupaili. Kunnon ruokapaikkaa ei löydetty, mikä oli todella kummallista, kun kyseessä on kuitenkin sen verran iso paikka.

Eilen ihmettelin, kun tuli ilmoitus tämän päivän anatomian luennon siirtämisestä aamulle. Viestissä käskettiin ottamaan kumisaappaat mukaan. Edes silloin en aavistanut mitään, mietin vain moisen järjestelyn syytä. Koululla sitten selvisi, että kyse on viidennen vuosikurssin järjestämistä yllätysfuksiaisista. Luennot oli todellisuudessa peruttu, ja vietimme päivän koululla ja navetassa enemmän ja vähemmän miellyttävien aktiviteettien parissa. Pääsimme muun muassa tekemään ruumiinavauksen porsaalle. Pienen lisäsäväyksen tehtävään antoi se, että välineet olivat mallia ruosteinen viidakkoveitsi. Kaiken kaikkiaan oli ihan mukava ja mielenkiintoinen päivä, vaikka toki mukaan mahtui asiaankuuluvaa simputusmeininkiäkin. Nälkäisenä, ja erittäin väsyneenä palasin sitten kotiin, heitin navetanhajuisen takin pesukoneeseen, ja yritin parhaani mukaan eliminoida naamaan piirretyt viikset ja punaisen nenän. Kerrankin olisi ollut sopiva sauma kunnon päiväunille, mutta taivaalle ilmestynyt harvinainen valoilmiö kuitenkin pakotti lähtemään Siirin kanssa lenkille, ja koitin keretä kamera kaulassa roikkuen meidän lenkkimetsään ennen auringonlaskua.

Navettahommia, muuttohommia ja vähän sitä sun tätä

Täällä onkin ehtinyt tapahtua vaikka mitä sitten viime postauksen. Lähdetään nyt vaikka siitä, että viikon kestänyt navettapraksa on ohi (jes!). Täytyy myöntää, että eihän se mitään herkkua ollut. Lehmien ja hevosten tilojen siivoamisen lisäksi "päästiin" muun muassa kärräämään läpeensä homeista pyöröpaalia ulkoa tunkiolle, huiskimaan hämähäkinseittejä pois navetan loputtoman pitkän käytävän katosta, pesemään enemmän ja vähemmän likaisia ovia ja siivoamaan häkkikanalaa. Toisin sanoen kaikki likaisimmat hommat teetettiin meillä. Se on nyt kuitenkin pois alta, lukuun ottamatta kahta lisäpäivää joskus hamassa tulevaisuudessa. Ensimmäinen anatomian välitentti on rämmitty läpi. Huh sitä tunnetta, kun professori katsoo lasiensa reunan yli ja hymyilee maireasti: "sooritatud". Seuraava välitentti on parin viikon päästä, tällä kertaa vuorossa on raajojen luut. Botaniikassa olisi viikon päästä kasvientunnistuskoe, josta sain tietää vasta tänään. Viime botaniikan labran ajan olin navetassa, joten ei jäänyt turhan paljon aikaa noiden rehujen opettelemiseen. Luht-kastevars, Rebasesaba, Jäneskastik ja muut pikkuystävät pitäisi sitten viikon päästä muistaa.
Siirin kanssa ei mentykään luolille, juurikin tuon navettapraksan takia. Ehkä me päästään sinne sitten seuraavalla kerralla mukaan. Esimmäiset Toko-treenit meni oikein kivasti perusasennon ja seuraamisen alkeita opetellessa.

Suurin tapahtuma kuitenkin on se, että nyt ollaan muutettu uuteen asuntoon! Alkoi jo edellisen asunnon subtrooppinen ilmasto kyllästyttämään. Se olikin varsinainen pikamuutto, tuskin kovin moni muu on noin lyhyellä varoajalla saanut asuntoaan siihen kuntoon, että uusi vuokralainen voi tulla sitä katsomaan. Ja muuttohan tosiaan alkoi sillä, että pesin altaallisen likaisia astioita ja aloin käärimään niitä paperiin. Siiri toimi reippaana Pikku-Apulaisena ja purki tavaroita samaa tahtia kuin minä ja Noora niitä pakattiin. Ensimmäiselle illalle ei saatu autoa lainaan keneltäkään, joten vietiin tavaraa bussilla niin paljon kuin jaksettiin kantaa. Seuraavana iltana onneksi saatiin loput tavarat auton kanssa perille. Muutama isompi huonekalu kannettiin tien toiselle puolelle M:n ja J:n asuntoon siirtoa odottamaan. Tässä vaiheessa kello oli jo puoli yksi yöllä. Sitten vielä Nooran ja koirien kanssa käveltiin 45min. matka uudelle asunnolle. Kaupassakäynti unohtui kokonaan, ja aamupalaksi syötiinkin sitten ruhtinaallisesti porkkanaa, suolakeksejä ja mustaherukkateetä. Mutta täällä sitä nyt ollaan! Patteri lorisee ja sänky narisee, mutta mitäs tuollaisista pikkuvioista. Meillä on iiiso piha, puusauna (tosin halkoja ei, mutta ei puhuta nyt siitä), tiskikone, uuni... Tähän väliin Siiri sanoisi, että meillä on myös parvekkeen/terassin ovessa juuri Siirille sopiva kissanluukku! Sen läpi edestakaisin juokseminen onkin parasta viihdettä mitä pikkukoira voi keksiä. On se kumma, miten paljon voi ihminen nauttia siitä, että pääsee puistelemaan petivaatteet pihalle, ja täyttämään tiskikonetta. Nyt vain odotellaan, että ensimmäiset vieraat uskaltautuisivat tänne.

Mutta näkemisiin taas, seuraava ohjelmanumero on kemian labran työkuvauksen kirjoittaminen. Ja viikonlopulle tiedossa vierailu Tallinnan eläintarhaan!