Kuulumisia

Niin kuin tuhat kertaa ennenkin, taas täytyy ihmetellä, miten nopeasti aika kuluu. Siirin tänne tulo on mukavasti rytmittänyt arkea, ja kummasti sitä pääsee sängystä ylös heti aamulla kun toinen vaatii päästä pihalle. Ensimmäinen anatomian tentti lähestyy uhkaavasti, ja üliopilased ovatkin viettäneet vapaa-aikaansa koulun luuluokassa ihan konkreettisesti nikamien eri osia opetellen. Tentissä on suullinen ja kirjallinen osa, ja oman haasteensa vastaamiseen tuo tietysti kieli. Eilisilta kului kurssikaverini kämpillä, jossa yhdessä opeteltiin ja tuskailtiin noiden lukuisten lülien ja kaiken maailman vertebralien koukeroita. Luennoilla ymmärtää päivä päivältä enemmän kun sanasto karttuu, tosin toisten luennoitsijoiden puheeseen on vaikea keskittyä nopean ja monotonisen puhetyylin vuoksi. Tähän mennessä koulusta on kuitenkin selvitty ilman suurempia ongelmia. Onhan sitä jo hurjat kolme viikkoa ollutkin.

Siirin kanssa käytiin viikko sitten näyttelytreeneissä, ja huomenna osallistutaan ainejärjestömme järjestämiin mätsäreihin. Eilen puolestaan oli pienimuotoinen hallintakoe agiryhmiin haluaville, ja tuon turriaisen kanssa päästään aloittamaan alkeisryhmässä. Lisäksi lähdetään 30.9 käymään keinoluolilla tutustumassa, mielenkiinnolla odotan, millaista viettiä tuolta löytyy. Koirapuolelta siis löytyy aktiviteettia jos jonkinlaista, ei pääse kumpikaan pitkästymään.

 Vihdoin tännekin on tullut syksy. Tammenterhot ropisee puista ja kesän vihreys alkaa muuttua ruskaksi (ihanaa!). Ensi kuun alussa muutetaan uuteen kämppään, ja ehkä sitten laitan pyörän talviteloille ja alan kulkea bussilla kouluun, kuukauden bussilippu kun maksaa sen huimat 8,5€. Ensi viikolla alkaa navettapraksa, toisin sanoen "pääsen" viikoksi lapioimaan kakkaa koulun navettaan. Meitä on tosin kolme kahden sijaan, joten siihen ei luultavasti hirveän paljon tarvitse aikaa käyttää. Mukava herätä maanantaina ennen kuutta, jotta ehtii seitsemäksi koululle, kun muuten alkaisi vasta kahdeltatoista.  

  

Myönnetään, ylläolevat syksykuvat on napattu kotipihalta Suomesta. Ehkä vielä tänään käyn ulkoiluttamassa Siirin lisäksi myös kameraa, että saan Tarton upean syksyn ikuistettua.

Hektinen viikonloppu

Perjantaina lähdin 11.30 bussilla Tallinnaan ja sieltä taksilla, laivalla ja junalla kohti koti-Sieviä. Kotona olin puolen yön maissa, ja siellä oli vastassa kaksi iki-onnellista koiraa ja täyttä kaulaa kiekuva kukko. Aamulla heräsin auringon kanssa samaan aikaan, ja lähdin käymään koirien kanssa lenkillä. Kyllä tuli syksyinen fiilis, ilma oli viileä, pellot sängellä ja puiden lehdet kellastumaan päin.

Lauantaipäivä vierähtikin sitten siskoni häissä. Häät olivat aivan ihanat, ja kreikkalaisen menun turvin selvisi pitkälle seuraavaan päivään. Oli kiva kun näki pitkästä aikaa sukulaiset samassa paikassa samaan aikaan, ja kuinkas muuten, jouduin esittelemään vironkielen taitojani yhdelle jos toiselle. Häistä kotiuduttiin iltakahdeksan aikaan. Olin jättänyt puhelimen kotiin, ja huomasin sitten kotona, että Linda Lineltä on tullut viesti. Sunnuntain laivamatka peruttu myrskyn takia. Puolisen tuntia sitten jonotin puhelimessa, että saisin siirron toiselle laivalle, mutta en päässyt läpi ja lopulta varasin matkan toiselta yhtiöltä.

Ei jäänyt paljoa aikaa miettiä, mitä pitäisi viedä mukana Tarttoon, sillä juna lähti yhden aikaan yöllä. Ei muuten kannata luottaa siihen, että junassa saa nukuttua. Ensinnäkin vaunu oli ihan veturin perässä, ja sinne kuului kaikki epämääräiset vinkunat ja kolinat, joita pikajunassa kyllä riittää. Toisekseen Siiriä jänskätti alkumatkalla niin, ettei se malttanut nukkua ollenkaan. Kolmanneksi junassa oli niin kylmä, että saattoi vain kaiholla ajatella villasukkia ja lapasia, jotka olin jättänyt Tarttoon. Laivalla meillä oli onneksi hyttipaikka, ja siellä molemmat nukuttiin koko kolmen tunnin matka Tallinnaan. Viron puolella kesä sen kun jatkuu. Pikkukoiralla meinasi kärsivällisyys loppua kesken taksimatkalla, joka kesti normaalia pitempään kaupungissa meneillään olleen maratonin takia. Autossa oli kuuma ja molemmat matkalaiset väsyksissä. Taisi kuski huokaista helpotuksesta, kun sai meidät pihalle bussiasemalla.

Sitten rauhallisesti sujuneen bussimatkan jälkeen päästiin vihdoin tänne Tarttoon. Kello oli viisi iltapäivällä, ja kuudeksi oli sovittu asunnon näyttö, jonne siis lähdimme kolmen kaverini kanssa. Viime postauksessa toivoin, että kaikki kääntyisi parhain päin asunnon suhteen, mutta en sentään mitään tällaista odottanut :) Ulkoa päin pienen kartanon näköinen neljän asunnon rivitalo. Kolme kerrosta ja ullakko, puusauna, takka, uuni, tiskikone, neljä makuuhuonetta, parveke, kalusteet, vähintäänkin kohtuullinen vuokra... ja ennen kaikkea ihana, iso aidattu piha! Siinä on ainoastaan yksi huono puoli. Se, että se on kaukana Toomemäeltä. Ja on sieltä koulullekin matkaa 7-8(?) km, mutta bussipysäkki on ihan talon edessä. Vuokranantaja oli tosi ihana vanhempi naishenkilö. Hän on itsekin eläinihmisiä, ja näytti olevan tyytyväinen siitä, että saa neljä suomalaista tyttöä asumaan asuntoonsa.

Kauhukaksikko

Siiri ja kämppikseni koira Chico tulevat tosi hyvin toimeen. Alussa C oli melko mustasukkainen tavaroistaan, mutta ilmeisesti huomasi jossain vaiheessa, että tuon riiviön vahtiminen on ihan turhaa, kun se kuitenkin tekee mitä haluaa. Siiri on koeleikkinyt jo kaikki Chicon lelut, ja aamulla ne riehuivat keskenään vaikka miten kauan. Näköjään Siiriltä luonnistuu tuo poskivilloissa roikkuminen myös lyhyempikarvaisen koiran kanssa. Hyvin on lähtenyt kaupunkilaiskoiran elämän opettelu sujumaan. Eilen käytiin tunnin kävelylenkki Toomella neljän koiran voimin. Nyt nuo ovat rauhoittuneet nukkumaan. Koulu alkaa tänään klo 12, ja kämppikselläni loppuu yhdeltä. Ei tarvitse Siirinkään heti alkuun kauaa olla yksin, vaikka se näyttää olevankin täällä jo kuin kotonaan.

Melkoisen kiireinen viikonloppu oli. 32 tuntia matkustamista ja aivan liian vähän unta, mutta oli se sen arvoista! Siinä sivussa vielä opeteltu topograafilised tasandid ja suunad. Eli ei tässä huonosti mene.

Eka viikko

Maanantai alkoi komeasti viereisen ilmasotakoulun paraatilla kymmenen maissa. Katseltiin kämppikseni koiran kanssa olkkarin ikkunasta, kun solttupojat kulkivat kämpän edestä menevää katua pitkin. Olihan se juhlallista. Vettä satoi, mutta se ei näyttänyt menoa haittaavan.

Ensimmäinen tunti oli maanantaina biometriaa, eli käytännössä exelin ja wordin käyttöön liittyviä juttuja. Opettajan puheesta ei juuri saanut selvää, eikä tunnista kauheasti irti, mutta siitäkin selvittiin. Sen lisäksi tällä viikolla ollaan aloiteltu botaanikan (kasvihommia), fysiikan ja anatomian opintoja. Ja tietysti eesti keelt ollaan opiskeltu ahkerasti. Mukava huomata, että luennoilla ymmärtää suurimman osan asiasta, vaikka kieli onkin vielä aika vieras. Saatiin myös päivämäärät syksyn anatomian välitenteille (jos tuo on oikea käännös sanalle vahearvestus..). Kohta alkaakin sitten tasojen, suuntien, luiden, lihasten ja nivelten opettelu.

Koulun ja opiskelun suhteen on ihan luottavainen olo, ja tällä hetkellä stressaa ainoastaan ongelmat asunnon kanssa. Täällä kun ei ilmeisesti olekaan samanlaista alivuokralaissysteemiä kuin Suomessa, emmekä kämppikseni kanssa saa asunnon omistajaa millään kiinni. Saa nähdä joudunko loppujen lopuksi koulun asuntolaan asumaan syyskuun ajaksi. Siinä vaan on sellainen ongelma, ettei sinne saa ottaa koiraa, ja Siirin tuon mukana tänne nyt viikonloppuna. Pitää vaan toivoa, että tämäkin asia järjestyy parhain päin.

Viikonlopusta puheen ollen, laivaliput on varattu perjantaille ja sunnuntaille, ja merisää tsekattu, ettei vaan Linda Line jätä rannalle. Näytti olevan luvassa ihan suotuisia tuulia Suomenlahdelle. Eka Suomenreissu tänne tulon jälkeen. Pitkästä aikaa häihin, ja muutenkin näkee kaikki, arvatkaa maltanko perjantaihin asti? Matkaseuraakin saatan saada, kun eräs kurssikaverini on myös menossa tuolloin Suomeen. Nyt pitäisi lähteä vielä bussilippu ostamaan. Sekin parempi tehdä etukäteen niin mahtuu varmasti mukaan.  Mutta ensin käydään tuon sessen kanssa Toomella lenkillä, nägemist!

                                                      .