Mistä on tämä ilta tehty...

Iltateestä (joka muuten on parasta "teetä" mitä maa päällään kantaa)...

Mulle liian vaikeen kitarakappaleen opettelusta...

Ja genetiikasta (huomenna kynät terävinä tentissä klo 08.30)...

Semmosta mukavaa siis kuuluu tähän iltaan. Sirpulan kans käytiin pikaisella iltalenkillä äsken, ihanan kirkas taivas ja täysikuu. Pakko taas perinteiseen malliin kertoo vähän säästä; se on nimittäin ollu erittäin loistava tässä parin päivän ajan. Aurinko paistaa ja talitintit laulaa. Jatkuis vaan samaan malliin niin lähtis lumet veke meidän lenkkipoluilta.  

Eilen oli Eesti vabariigi 95. aastapäev, eli suomalaisittain itsenäisyyspäivä. Lippuja näky liehuvan talojen seinustoilla mutta eipä täällä sen kummempia juhlallisuuksia näkyny. Tai no joo, kaks pikkupoikaa kyllä toivotti bussikuskille hyvää aastapäevaa. Ja saatto kai tuolla keskustassa jotain häppeninkiä olla mutta itellä oli vähä genetiikkahommia niin ei tullu käytyä siellä päin. 

Kevään agi- ja tokoreenit on saatu taas käyntiin. Agility on mun (ja Siirin) mielestä ehkä kolmanneks parasta syömisen ja nukkumisen jälkeen, ihan huippua! Ja se on senki takia niin huippua ku Siiri on niin huippu. Pitäs jonku olla ottamassa videolle sen menoa joskus, ei muuten meinaa perässä pysyä. Tokossa meillä on tullu syystä tai toisesta vähän takapakkia, mutta ei kyllä hirveesti oo moitittavaa silläkään saralla. Nyt ollaan otettu neljän koirakon porukalla paikallisen koirakoulun sisähalli vuokralle tunniks viikossa, pääsee sitte kunnolla sisälle tekemään. Niin joo ja lauantaina Sirpa lähtee keinoluolille morjestaan kettua! Siitä voi tulla kyllä aika jännää seurattavaa.

© Tiia Mäkinen

Semmosia kuulumisia siis täällä, Erkin sanoja lainatakseni "perusarkeehan se pitää painaa eteenpäin naama rutussa". Sanoppa se tuon paremmin.. Mutta onneks mulle tulee kuukauden päästä maailman ihanimpia vieraita ♥

                 

                        

Lomasta ja vähän paljon muustaki

Vabandust vabandust jälle, oon joko ollu liian laiska tai liian kiireinen kirjottamaan, tosin mun tapauksessa se tietysti tarkottaa sitä jälkimmäistä. Tartossa taas. Siiri nukkua tuhisee tuossa jalkojen juuressa, ulkona sataa lunta, vaikka kevättä tuo jo lupailee. Pikkulinnut laulaa aamusta iltaan ja ei oo enää ollenkaan liian kylmä. Matka tänne suju yllättävän hyvin, yöjunamatkailua tälläkin kertaa, ja nyt sain jopa nukuttua niillä kolmella kovalla penkillä, jotka valtasin lähes tyhjästä lemmikkivaunusta. Pieni koiruuski matkusti erittäin kiltisti, ei tarvinnu mun kovin montaa kertaa hampaita kiristellä.

 Joululoma oli ja meni, pitkähän se oli ku nälkävuosi, mutta huippua oli olla Suomessa ja kotona, nähä ystäviä, kavereita, tuttuja, sukulaisia ja kaikkia muita ihmisiä. Mitähän kaikkea mää aioin tehä ja mitä kaikkea tein. Kävin hiihtämässä (no okei, vaan kerran hikiset 5km ladulla ja pari kertaa koirien kans hangilla), luistelemaan en selvinny kertaakaan, neuloin mun ikuisuusprojektivillasukkia, mutta en lopulta edenny yhtään kun piti nekin vähät purkaa väärän kuvion takia. Luin, ihan jotain muuta ku koulukirjoja. Opettelin soittaan pianolla kaikille tutun "The River Flows In You":n, hankin kitaran ja opettelin muutaman soinnun. Väsäsin Siirille vetovaljaat, päästään ehkä vielä juoksentelemaan tässä kevään mittaan. Mitäs vielä.. Lenkkeiltiin koirien kans paljon metsässä, kinoksista huolimatta, koska sellasta ylellisyyttä kuin metsä täältä löytyy liian vähän. Reenattiin Siirin kans myös agia sen verran mitä opittiin syksyn aikana ja niillä kalustoilla mitä kotoa löyty. Töissäki ehdin muutaman päivän pyörähtää. Hmm.. Niin ja siivosin koneelta vihdoin ja viimein talteen ne (kymmenet)tuhannet valokuvat, joita sinne oli kertynyt.

Tosin tässä kuvassa kitaraa vauhdikkaasti rämpyttämäss on Lotta.

Tulihan tuota siis tehtyä vaikka ja mitä. Tosin lomasta aika ison osan olin sairaana tai "sairaana". Jännetupentulehdus ranteessa kesti useemman viikon, ja sen takia en ratsastamaan menny vaikka sekin oli suunnitelmissa. Tunnollinen opiskelijahan kattokaas sairastaa lomalla, vaikka pahin tauti iski just ku palattiin takas tänne. Sitkee flunssa kestäny jo viikon, sais alkaa pikku hiljaa laantumaan. En muistanukaan miten raivostuttavaa olle melkeen puhekyvytön vaan sen takia että ääntä ei yksinkertasesti kuulu. Mutta eipä siitä sen enempää...

 Koulusta vielä jotain. Kevään aineisiin kuuluu raku ja molekulaarbioloogia, veterinaargeneetika ja aretus, histoloogia, inglise keel, anatoomia, eriloomakasvatus ja loomabioloogia. Mielenkiintosempaan suuntaan siis ollaan menossa syksyyn verrattuna. Tosin loomabioloogiassa käsitellyt meduusat ja pesusienet ei ehkä oo ne kaikkein innostavimmat asiat tällä hetkellä. Eriloomakasvatuksessa käsitellään nyt alussa lintujen kasvatusta, lähinnä kanojen. Kyllä mää tänäänki jotain opin, kotia terveisiä: jos aggressiivinen Herra Pärssinen käy kimppuun, niin se pitää ottaa syliin ja silittää sitä!! Koska sitä se vähiten odottaa. Sillä edellytyksellä että sen ylipäätään saa syliin. Okei okei, mahdoton tehtävähän tuo on. Mutta niin siinä kanavideossa opetettiin. Päivät on pitkiä, mutta perjantai on vapaa.

Pärssinen päivystämässä, ikävästi kuvaaja amputoinu jalat (mikä ei kylläkään oo hirveen suuri onnettomuus tämän otuksen kohdalla, IMO)

Aamukahviseuraa viime kesältä

Nyt alkaa pikkuhiljaa väsyttään. Käytiin tuossa äsken koirien kans heittään iltalenkki. Nyt on torstai, mikä tarkottaa sitä että huomena on perjantai, eli pitkä viikonloppu edessä! Pitäis olla huomenna tubli ja käydä vihdoin ja viimein hakemassa ID-kortti poliisiasemalta. Eihän se ookaan roikkunu siellä vasta ku neljä kuukautta. Sitten täytyis käydä vielä ostaan Siirille kauppahallista lihaa ja anatomian labroihin skalpelli, teriä, pinsetit ja mitähän vielä. Päästään ens viikolla leikkelemään raatoja. Sillon vois olla ihan jees jos ois nenä tukossa. Hyh hyh. Mutta seuraavaan kertaan, koitan kaivella muutaman kuvan vielä mukaan, ei tätä jaksa muuten kukaan lukea. Ja pahoittelut kirjotusvirheistä, nyt on silmät sen verran ristissä etten jaksa lukee läpi, ehkä teen sen joskus myöhemmin, ehkä en. Luultavasti en.