Kielikriisi ei nyt liity millään tavalla eestikeeleen, päinvastoin. Se liittyy nimittäin tähän blogiin, ja sieltä löytyykin hyvä tekosyy miksen ole tuonut tekemisiäni ilmi taas vähään aikaan. Mutta nyt tapahtuu muutos *kaivaa rautakangen ära paidanselkämyksestä* ja aion jatkaa blogin kirjoittelua vähän enemmän mulle tyypillisellä kielellä. Heti alkuun pitää todeta, että aamukammassa on jälellä enää kymmenen piikkiä! Mietin tässä, että pitäiskö alkaa jo pakkaamaan, ettei käy niinku yleensä, että hätäpäissään edellisenä yönä sullon ensimmäisenä käteen osuvat vaatteet kassiin ja menoksi. Jouluostokset tein täältä Viron puolelta; Lõunakeskuksessa oli jonkin sortin alennusyö tuossa viime viikonloppuna. Ankara päänsärkyhän sieltä tuli myös kaupanpäällisinä; ei ole ihmisten hommaa tuollanen, varsinkaan kun ottaa huomioon virolaisten yltiöpäisen innostuksen tällaiseen pieneen merkkiin kuin %.
P.s. Pieni myöhemmin lisätty välihuomautus; joululahjat vie 3/4 mun matkalaukusta vaikka niitä ei ees oo paljon! Mihin mää mun vaatteet laitan, ulkovaatteet, lenkkarit, vaelluskengät??! Saapa nähdä pääseekö tää tyttö koirineen Suomeen ollenkaan.
Mistähän kaikesta te nyt ootte jäänyt paitsi. Lunta täällä tuli yhtäkkiä hirveesti, kolme päivää putkeen. Siinä vaiheessa piti tuota omaaki lohkoa lähteä kolalla avaamaan, ku pelotti että naapurit jää autoillaan kiinni meidän kinoksiin. Eli talvi on tullut ja näyttää siltä, että se ei ennen kevättä aio mihinkään lähteä. Meidän metsään on vedetty kilometreittäin latuja, ja pitää varoa ettei saa sauvasta päähän jos uskaltautuu lähemmäs niitä koirien kanssa. Kummallista kyllä, mutta virolaiset on vielä hiihtohullumpaa kansaa ku suomalaiset. Ja näyttää siltä, että se on tarttuvaa lajia, kun itsekin hiihtoa aina enemmän tai vähemmän inhonneena suunnittelin, että raahaan sukset tänne ku palaan lomilta. Tenteistä on tällä hetkellä puolet eli kolme takana ja kolme edessä. Laskeskelin tuossa, että oon käynyt viimeksi Suomessa tasan kolme kuukautta sitte. Neljäsosa vuosi, aika paljon.
 |
| Reipas seuraneiti |
 |
| Sirpa ja minä päästiin posettaan erään hyvin tunnetun julkisuuden henkilöt kans. ©Maria |
Tarton keskusta on nyt joulun aikaan nähtävyys itsessään, Raekoja platsin jouluvaloille ja kuuselle ei taida ihan heti vertaistaan löytyä. Vaikka sininen väri ei todellakaan oo kärkisijoilla mun top10-jouluvalovärit -listalla, niin Raekojalla ne on oikeestaan aika hienot. Tosi hienot. Pari kertaa oon käynyt siellä ja Toomella nyt kuvaamassa, ensimmäisen kerran Marian, Taran ja Siirin kans, ja tänään toisen kerran kahestaan Siirin kanssa. Jalusta ois ollut aika kova sana tuolla pimeässä, varsinkin kun toisessa kädessä nykii kärsimätön russeli. Ei ollut ehkä vakain kuvauskäsi tänään, mutta jos sieltä muutaman kuvan kehtais tänne asti laittaa.
