Hektinen viikonloppu

Perjantaina lähdin 11.30 bussilla Tallinnaan ja sieltä taksilla, laivalla ja junalla kohti koti-Sieviä. Kotona olin puolen yön maissa, ja siellä oli vastassa kaksi iki-onnellista koiraa ja täyttä kaulaa kiekuva kukko. Aamulla heräsin auringon kanssa samaan aikaan, ja lähdin käymään koirien kanssa lenkillä. Kyllä tuli syksyinen fiilis, ilma oli viileä, pellot sängellä ja puiden lehdet kellastumaan päin.

Lauantaipäivä vierähtikin sitten siskoni häissä. Häät olivat aivan ihanat, ja kreikkalaisen menun turvin selvisi pitkälle seuraavaan päivään. Oli kiva kun näki pitkästä aikaa sukulaiset samassa paikassa samaan aikaan, ja kuinkas muuten, jouduin esittelemään vironkielen taitojani yhdelle jos toiselle. Häistä kotiuduttiin iltakahdeksan aikaan. Olin jättänyt puhelimen kotiin, ja huomasin sitten kotona, että Linda Lineltä on tullut viesti. Sunnuntain laivamatka peruttu myrskyn takia. Puolisen tuntia sitten jonotin puhelimessa, että saisin siirron toiselle laivalle, mutta en päässyt läpi ja lopulta varasin matkan toiselta yhtiöltä.

Ei jäänyt paljoa aikaa miettiä, mitä pitäisi viedä mukana Tarttoon, sillä juna lähti yhden aikaan yöllä. Ei muuten kannata luottaa siihen, että junassa saa nukuttua. Ensinnäkin vaunu oli ihan veturin perässä, ja sinne kuului kaikki epämääräiset vinkunat ja kolinat, joita pikajunassa kyllä riittää. Toisekseen Siiriä jänskätti alkumatkalla niin, ettei se malttanut nukkua ollenkaan. Kolmanneksi junassa oli niin kylmä, että saattoi vain kaiholla ajatella villasukkia ja lapasia, jotka olin jättänyt Tarttoon. Laivalla meillä oli onneksi hyttipaikka, ja siellä molemmat nukuttiin koko kolmen tunnin matka Tallinnaan. Viron puolella kesä sen kun jatkuu. Pikkukoiralla meinasi kärsivällisyys loppua kesken taksimatkalla, joka kesti normaalia pitempään kaupungissa meneillään olleen maratonin takia. Autossa oli kuuma ja molemmat matkalaiset väsyksissä. Taisi kuski huokaista helpotuksesta, kun sai meidät pihalle bussiasemalla.

Sitten rauhallisesti sujuneen bussimatkan jälkeen päästiin vihdoin tänne Tarttoon. Kello oli viisi iltapäivällä, ja kuudeksi oli sovittu asunnon näyttö, jonne siis lähdimme kolmen kaverini kanssa. Viime postauksessa toivoin, että kaikki kääntyisi parhain päin asunnon suhteen, mutta en sentään mitään tällaista odottanut :) Ulkoa päin pienen kartanon näköinen neljän asunnon rivitalo. Kolme kerrosta ja ullakko, puusauna, takka, uuni, tiskikone, neljä makuuhuonetta, parveke, kalusteet, vähintäänkin kohtuullinen vuokra... ja ennen kaikkea ihana, iso aidattu piha! Siinä on ainoastaan yksi huono puoli. Se, että se on kaukana Toomemäeltä. Ja on sieltä koulullekin matkaa 7-8(?) km, mutta bussipysäkki on ihan talon edessä. Vuokranantaja oli tosi ihana vanhempi naishenkilö. Hän on itsekin eläinihmisiä, ja näytti olevan tyytyväinen siitä, että saa neljä suomalaista tyttöä asumaan asuntoonsa.

Kauhukaksikko

Siiri ja kämppikseni koira Chico tulevat tosi hyvin toimeen. Alussa C oli melko mustasukkainen tavaroistaan, mutta ilmeisesti huomasi jossain vaiheessa, että tuon riiviön vahtiminen on ihan turhaa, kun se kuitenkin tekee mitä haluaa. Siiri on koeleikkinyt jo kaikki Chicon lelut, ja aamulla ne riehuivat keskenään vaikka miten kauan. Näköjään Siiriltä luonnistuu tuo poskivilloissa roikkuminen myös lyhyempikarvaisen koiran kanssa. Hyvin on lähtenyt kaupunkilaiskoiran elämän opettelu sujumaan. Eilen käytiin tunnin kävelylenkki Toomella neljän koiran voimin. Nyt nuo ovat rauhoittuneet nukkumaan. Koulu alkaa tänään klo 12, ja kämppikselläni loppuu yhdeltä. Ei tarvitse Siirinkään heti alkuun kauaa olla yksin, vaikka se näyttää olevankin täällä jo kuin kotonaan.

Melkoisen kiireinen viikonloppu oli. 32 tuntia matkustamista ja aivan liian vähän unta, mutta oli se sen arvoista! Siinä sivussa vielä opeteltu topograafilised tasandid ja suunad. Eli ei tässä huonosti mene.