Eipä sitä iloa kauaa kestänyt.

Lumi pysyi maassa tasan kaksi päivää ja suli pois. Siitä lähtien onkin sitten satanut vettä melkein joka päivä. Enää reilu kuusi viikkoa koulua, ja sitten päästään Siirin kanssa joululoman viettoon! Syksyhän on vasta alkanut, juuri ja juuri pyörähtänyt käyntiin. Mihin aika oikein katoaa? Tämä päivä on kulunut englannintehtävien ja ruuanlaiton merkeissä. Hävettää myöntää, että tein vasta nyt elämäni ensimmäisen kerran lasagnea. Hyvää siitä kyllä tuli ja riitti pakkaseenkin asti, eli en minä oikeasti maineeni veroinen kokki ole, vaan ihan hyvä jopa :D

Viime viikonloppuna olin turistina Tarton kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Sekin oli minulle ensimmäinen laatuaan. Aika naurettavaltahan se meno välillä näyttää, kun mammat otsa kurtussa ja tukka tiukalla nutturalla puskee väenpaljoudessa boksien täyttämiä kärryjä käytävällä ja tiuskii vastaantulijoille. Paras oli kieltämättä se, kun eräs nainen pissitti silkkiterrieriään sisällä pylvääseen. Koiralla oli vauvanvaippa päällä. Tämän jälkeen nainen painui koira kainalossa ulos tupakalle. Näyttelyistä juuri mitään tietämättömänä täytyy todeta vain, että tyylinsä kullakin. Siirille löytyi myyntistandeilta kaulapanta ja hihna, ja Osenalle ozzynkestävä vinkulelu, jonka se saa vaikka nyt sitten joululahjaksi.

Lauantaina oli ohjelmassa myös geokätköilyä kämppiksen ja koirien kanssa (http://www.geocache.fi/materiaali/ala_ryhdy_geokatkoilijaksi.pdf). Kahdesta suunnitellusta kätköstä toinen löytyi, toinen jäi kesken, koska eteen tuli niin iso oja, ettei siitä olisi (huom. edes meidän taidoilla) päässyt kastumatta yli. Kengät ja housut olivat läpimärät, kun lopulta rämmittiin peltojen poikki takaisin ihmisten ilmoille. Yksi kätkö kuitenkin löytyi, eli eipä tuo ihan turha reissu ollut. Pääsivät koiratkin vähän erilaiselle lenkille.

Kätköilemässä