Vasak, vasak, vasak, parem, vasak

Lokakuun puoliväli, mikä tarkoittaa sitä, että nyt on aika täsmälleen kaksi kuukautta takana ja kaksi edessä. Eli puolessa välissä syksyä ollaan, neljäsosa lukuvuodesta kulunut! Toinen anatomian tentti, sekä naurettavan helppo kasvientunnistuskoe ohi. Elämä uudessa asunnossa on asettunut mukavasti uomiinsa, ja meillä on täällä yllättävänkin toimiva neljän koiran lauma. Illat ovat kuluneet opiskelun tai koirien kanssa touhuamisen parissa, kahvia on kulunut luvattoman paljon etenkin tenttiä edeltävinä iltoina, ja välillä aivot pitää nollata ärhäkän Ligrettomatsin merkeissä. Enää ei tule Toomemäkeäkään lenkillä ikävä, päinvastoin! Parin kilometrin kävelymatkan päässä on metsää, peltoa ja polkuja niin paljon kuin vain jaksaa kävellä. Muutaman kerran lenkki onkin venähtänyt useamman tunnin mittaiseksi, kun olen lähtenyt etsimään uusia reittejä "täältä pääsee varmasti jostain ympäri" -ajatuksen kanssa. Siiristä on kehkeytymässä hyvinkin näppärä tekijä agissa ja tokossa. Nyt ei siis lasketa mukaan sitä hetkeä, jolloin se karkasi maneesin ovesta pihalle kesken radan tai niitä, jolloin sen korvat mystisesti katoavat ja nenä vie olemattomien hajujen perässä. Meidän pelastukseksi koitui perepihvid, joiden vuoksi tuo koira kiipeäisi vaikka perä edellä puuhun. Uskaltauduin tilaamaan uutta koiranruokaa virolaisesta nettikaupasta, ja yllättävän nopeasti sieltä toimitettiin säkki ihan kotiovelle saakka.  

7.10 vietettiin sunnuntaipäivä Tallinnan eläintarhassa. Sää ei oikein suosinut, mutta itse paikka oli kyllä aivan käymisen arvoinen. Vanhassa osassa eläinten tilat tosin olivat ikävän pienet, mutta uusi puoli vaikutti todella hyvältä. Jospa siellä saataisiin eläinten olot ja tilat lähivuosina kondikseen, kuten jääkarhun aitauksen seinällä oleva kyltti lupaili. Kunnon ruokapaikkaa ei löydetty, mikä oli todella kummallista, kun kyseessä on kuitenkin sen verran iso paikka.

Eilen ihmettelin, kun tuli ilmoitus tämän päivän anatomian luennon siirtämisestä aamulle. Viestissä käskettiin ottamaan kumisaappaat mukaan. Edes silloin en aavistanut mitään, mietin vain moisen järjestelyn syytä. Koululla sitten selvisi, että kyse on viidennen vuosikurssin järjestämistä yllätysfuksiaisista. Luennot oli todellisuudessa peruttu, ja vietimme päivän koululla ja navetassa enemmän ja vähemmän miellyttävien aktiviteettien parissa. Pääsimme muun muassa tekemään ruumiinavauksen porsaalle. Pienen lisäsäväyksen tehtävään antoi se, että välineet olivat mallia ruosteinen viidakkoveitsi. Kaiken kaikkiaan oli ihan mukava ja mielenkiintoinen päivä, vaikka toki mukaan mahtui asiaankuuluvaa simputusmeininkiäkin. Nälkäisenä, ja erittäin väsyneenä palasin sitten kotiin, heitin navetanhajuisen takin pesukoneeseen, ja yritin parhaani mukaan eliminoida naamaan piirretyt viikset ja punaisen nenän. Kerrankin olisi ollut sopiva sauma kunnon päiväunille, mutta taivaalle ilmestynyt harvinainen valoilmiö kuitenkin pakotti lähtemään Siirin kanssa lenkille, ja koitin keretä kamera kaulassa roikkuen meidän lenkkimetsään ennen auringonlaskua.