Neljä viikkoa.... NELJÄ VIIKKOA!!

Hurrjan hauskaa(?) torstai-iltaa toivottaa Tara ja Siiri

Siis tasan neljä viikkoa tämän syksyn viimeiseen koulupäivään. Ja nuo viikot sisältävät lukemattoman määrän tenttejä, loppurutistus pitäisi siis vielä jaksaa tehdä. Viimeiset biometrian itsenäiset työt on palautettu, ja fysiikan itsenäisistä töistä viimeinen on viilausta vaille valmis. Olen kyllä tyytyväinen, että nuo kaksi kurssia ovat kohta ohi. Anatomian viimeinen välitentti on ensi tiistaina. Yritän selvitä tenteistä niin, että anatomia olisi ainoa, mikä jää tammikuulle. Näin ollen voin viettää Suomen puolella yli kuukauden. Odotan kyllä ihan hirveän paljon sitä, että pääsen Suomeen. Vaikkei mitään kummempaa koti-ikävää ole iskenytkään koko syksyn aikana, on silti niin ihana päästä näkemään perhettä ja ystäviä, ja ennen kaikkea pääsee pois kaupungista. Täytyy tosin taas kerran sanoa, että viihdyn myös täällä tosi hyvin, meillä on aivan huippu kämppä ja porukka, kurssikaverit on tosi mukavia ja vapaa-ajalla on kyllä tekemistä. Kummassakin puolensa, varmaan sitten taas tulee mielellään takaisin tänne, kun on Suomessa ollut pitemmän ajan.

Eilen käytiin neljän koiran voimin metsälenkillä. Russeli, espnjanvesikoira, ranskanbulldoggi ja keskikokoinen villakoira, oli kyllä hauskannäköinen porukka. Siiri pääsi kesken lenkin peurastuksen makuun. Huomattiin yhtäkkiä, ettei sitä näy missään. Vähän aikaa huudeltiin, ja kohta vilahtikin polun toisessa päässä useampipäinen peuralauma Suuri Valkoinen Metsästäjä perässään. Ja minulla oli kamera mukana, mutta en tietenkään ehtinyt kuvaa ottamaan. Luultavasti noissa lähimetsissäkin liikkuu jos jonkinaista otusta, täytyy vain toivoa, ettei Sirkkeli mihinkään villisikaan tai vastaavaan törmää koskaan. Tai jos törmää, niin tajuaa siinä vaiheessa juosta ja lujaa.

Tänään oli taas leipomispäivä. En ole vähään aikaan ostanut leipää kaupasta, kun itse tekemällä saa niin paljon parempaa. Juuri tein kaksi pellillistä porkkanasämpylöitä, on muuten hyviä! Pieni salainen haave olisi saada kotoa mukaan ruisleivän juuri, että voisi sitä ainakin kokeilla jos ei muuten. Ruisleipää täältä ei nimittäin saa (minun mielestä ruisleipää ei ole "ruis"palat, joissa sitä ruista on hätäisesti sen 40%...). Ja tulee itse leipominen toki myös edullisemmaksi. Ai niin, pääsin tässä eräänä päivänä leipomaan myös karjalanpiirakoita. Ei siitä sen enempää, kuin että hyviä tuli vaikka kotona tehtyjä ei voita mikään!

Näihin mietteisiin tällä kertaa. Nyt pitää aukaista tuo pieni vihreäkantinen kirja ja alkaa opiskella niveliä. Ehkä keitän teetä. Ehkä kuuntelen samalla vaikka joululauluja ja sytytän muutaman kynttilän, joulufiilistä kun ei ole vielä juuri ehtinyt herättelemään kaikilta kiireiltä.

Eipä sitä iloa kauaa kestänyt.

Lumi pysyi maassa tasan kaksi päivää ja suli pois. Siitä lähtien onkin sitten satanut vettä melkein joka päivä. Enää reilu kuusi viikkoa koulua, ja sitten päästään Siirin kanssa joululoman viettoon! Syksyhän on vasta alkanut, juuri ja juuri pyörähtänyt käyntiin. Mihin aika oikein katoaa? Tämä päivä on kulunut englannintehtävien ja ruuanlaiton merkeissä. Hävettää myöntää, että tein vasta nyt elämäni ensimmäisen kerran lasagnea. Hyvää siitä kyllä tuli ja riitti pakkaseenkin asti, eli en minä oikeasti maineeni veroinen kokki ole, vaan ihan hyvä jopa :D

Viime viikonloppuna olin turistina Tarton kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Sekin oli minulle ensimmäinen laatuaan. Aika naurettavaltahan se meno välillä näyttää, kun mammat otsa kurtussa ja tukka tiukalla nutturalla puskee väenpaljoudessa boksien täyttämiä kärryjä käytävällä ja tiuskii vastaantulijoille. Paras oli kieltämättä se, kun eräs nainen pissitti silkkiterrieriään sisällä pylvääseen. Koiralla oli vauvanvaippa päällä. Tämän jälkeen nainen painui koira kainalossa ulos tupakalle. Näyttelyistä juuri mitään tietämättömänä täytyy todeta vain, että tyylinsä kullakin. Siirille löytyi myyntistandeilta kaulapanta ja hihna, ja Osenalle ozzynkestävä vinkulelu, jonka se saa vaikka nyt sitten joululahjaksi.

Lauantaina oli ohjelmassa myös geokätköilyä kämppiksen ja koirien kanssa (http://www.geocache.fi/materiaali/ala_ryhdy_geokatkoilijaksi.pdf). Kahdesta suunnitellusta kätköstä toinen löytyi, toinen jäi kesken, koska eteen tuli niin iso oja, ettei siitä olisi (huom. edes meidän taidoilla) päässyt kastumatta yli. Kengät ja housut olivat läpimärät, kun lopulta rämmittiin peltojen poikki takaisin ihmisten ilmoille. Yksi kätkö kuitenkin löytyi, eli eipä tuo ihan turha reissu ollut. Pääsivät koiratkin vähän erilaiselle lenkille.

Kätköilemässä