Kuusi päivää takana - kuusi vuotta edessä. Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut paljon, eikä vähäisin asia ole se, että olen muuttanut toiseen maahan, erilaisen kulttuurin ja uusien ihmisten keskelle.
Istun Verner-kahvilassa läppärini kanssa. Omaa nettiä tai virolaista puhelinliittymää ei ole eikä tule ennen syyskuun alkua, jolloin saan paperiasiat eteenpäin. Kaikki tuntuu vielä kovin sekavalta, mutta aika kuluu nopeasti ja Tartto on ihana ja turvallisentuntuinen kaupunki. Kielikurssia on takana neljä päivää, ja kieleen alkaa tottua pikkuhiljaa. Tänään tuntematon nainen tuli pyytämään minulta muutamaa euroa syystä x, ja jouduin hetken miettimään, puhuuko hän minulle suomea vai viroa. Rahaa ei tippunut, ja naisen pitämän pitkän vuodatuksen jälkeen totesin kuivasti että sori, en puhu viroa. Kahvilassa ei tule enää käytettyä englantia, ja päässä pyörii vironkielisiä sanoja ja lauseita. Ehkä tästä vielä hyvä tulee.
Vapaa-aikaa on paljon, kun ei ole vielä oikeaa opiskeltavaa kielen lisäksi. Iltapäivät ovatkin kuluneet lukien, lenkkeillen ja ruokaa laittaen. Alan ehkä pikkuhiljaa päästä eroon ajatuksesta, että saan ruokamyrkytyksen jokaisesta itse laittamastani ateriasta. Yrityksen puutteesta ei ainakaan voi syyttää.
Odotan kovasti syyskuun alkua, jolloin muut opiskelijat saapuvat tänne, ja erityisesti syyskuun toista viikonloppua, jolloin käyn kotona ja haen koirani tänne. Saa nähdä miten pikkuneiti Isoego tottuu kaupunkielämiseen. Sää on ollut kohtalaisen pilvinen ja sateinen, en kyllä mieltäni pahoittaisi vaikka vähän aurinkokin paistaisi välillä.
Yritän parhaani mukaan päivitellä blogia, mutta sen enempää en voi luvata. Tarkoitus on, että lähipiiri pysyisi jotenkin kärryillä siitä, mitä lahden toisella puolella tapahtuu, ja miten minulla täällä menee. Saa myös muistutella, jos tuntuu kirjoitusväli liian pitkältä.
