Kesää kohti

Mitä kivempaa koulussa on, sitä vähemmän näköjään viitsii tänne kirjotella. Oikeasta reunasta kun katsoo vuosittaisia julkaisuja niin nehän laskee ku lehmän häntä mitä pidemmälle päästään.. Nimittäin tänä keväänä koulussa on ollut näääääin kivaa! Ollaan päästy tekemään ja näkemään, eikä lukuhommatkaan tunnu ollenkaan pakkopullalta. Lehmähommia, heppahommia, lammashommia... Ja vapaa-ajalla koirahommia tietysti. Viime viikolla käytiin lampolassa ja tallilla. En kestä miten söpöjä voi ihan äsken syntyneet karitsat olla! Jos saan dogsitterin Siirille niin lähden joku päivä parin kurssikaverin kanssa opettajan mukaan tekeen vähän lisää lammasjuttuja. Selväähän se on ollut alusta asti mutta nyt viimeistään, että kyllä nuo tuotantoeläimet on vaan enemmän mun juttu. Klinikan viimeinen yöpäivystys on lusittu aikapäiviä sitten, ja reilun neljän viikon päästä kutsuu Suomen kesä. Kyllähän se jo kelpaakin, en oo kevään aikana kertaakaan käynyt Suomessa.

Katupölyevakot lähti Vorbuselle haukkaamaan raitista ilmaa

Tänään oli lehmien sisätautien käytännön tentti. Opettaja jakoi jokaiselle jonkun taudin tai karjaterveyteen liittyvän tehtävän (omalle kohdalle napsahti Hoflund's syndrome), jonka jälkeen piti pyydystää navetasta sopiva lehmä. Sitten piti leikkiä, että kyseisellä lehmällä oli kyseinen tauti, ja kertoa opettajalle kaikki mitä sattui taudista muistamaan. Oli oikeastaan aika hauskaa, vaihtelua kirjallisiin ja suullisiin. Toisaalta olisin odottanut, että käytännön tentti pitäis sisällään ihan omin pikku kätösin tehtäviä toimenpiteitä, mutta näköjään tällä kertaa säästettiin koulun lehmien mielenterveyttä..

Tartossa on kevät vähän myöhässä edellisvuosiin verrattuna, muistelisin että viime- ja toissavuonna huhti-toukokuun vaihteessa oli hyvinkin kesäistä ja lämmintä. Nyt on ollut sellaista soveliasta kymmenen asteen keliä aika pitkään. Loppukevät on suhteellisen rento; 1-2 tenttiä per viikko, tukokuun kahtena ekana viikkona ei oo koulua muuten ollenkaan, kolmas viikko on neurologiaa. Vapaa-aika kuluu leppoisasti Siirin kanssa lenkkeillessä ja treeneissä, Salillaki koitan muistaa välillä käydä.  

Suurin osa suomalaisista kurssikavereista tekee kesällä yliopistollista harjoittelua Suomessa tai muualla, minä suuntaan töihin teurastamolle. Päsee taas lenkkeilemään Fäbodan rannoille. Harjoittelun teen sitten seuraavana keväänä. Ihan hurja ajatus että reilun vuoden päästä vois periaatteessa mennä jo töihin. Mihin tämä aika häviää?

Alkaa muuten tympimään nämä kännykuvat. Jätin kameran oheistarvikkeineen Suomeen sillä verukkeella että on vähemmän kannettavaa. Virhe.