Kevät

Enää ei kehtaa lykätä blogin päivittämistä.. Joulu oli ja meni, alkutalvi samoin. Nyt mennään jo maaliskuussa (!!) ja Tartto näyttää jo selviä kevään merkkejä: pikkulinnut sirkuttaa ja joka lenkin jälkeen mulla on valkoisen russelin sijasta ruskea kurapallo.Tammikuussa tein pari viikkoa valvontaeläinlääkäriharjoittelua, ja nyt nämä viisi ensimmäistä harkkaviikkoa koulun suureläinklinikalla on mennyt hujauksessa! Tosi kivaa on ollut, huippuporukka ja hyvä meininki, ainoa huono puoli ettei tuolla ehdi olla pidempään kuin sen 7 viikkoa. Sen jälkeen 7 viikkoa pieneläinklinikalla ja vitosvuosi olis siinä. Hurjaa. Kesäsuunnitelmista sen verran että niitä on ja ne jänskättää aika lailla ;) Mutta samalla ihan hullun siistiä päästä niihin hommiin mitä varten täällä on viis vuotta opiskeltu.

  

Muistan kun muutama vuosi sitten tuolloinen kämppikseni oli tekemässä samaa harjoittelua ja sanoi, miten kivaa kun saa lukea ja opiskella just niitä asioita ku tykkää. Ja on se kyllä. Nyt tulee opiskeltua päivisin takuulla enemmän mitä yleensä tähän aikaan lukukaudesta, ja lähestyminen opiskeluun on vähän erilainen. Takaraivossa pieni ääni kysyy jokaisen asian kohdalla: miten tekisit tän kun oot ihan oikeasti sen potilaan (ja omistajan) kanssa siinä hoitotilanteessa. Asiat konkretisoituu ja jotenkin tämä vuosien opiskeluympyrä hiljalleen sulkeutuu. Jatkosuunnitelmiakin on. Liikaa ei tietenkään kannata suunnitella, mutta ei myöskään jäädä tuleen makaamaan; joku tuonne tuotantoeläinpuolelle edelleen vetää..

Nyt mulla on taas Siiri täällä kämppiksenä. Kyllä tuo koira vaan mukavasti rytmittää elämää, vaikka tuossa alkuvuonna kuulinkin sanottavan, että eläinlääkisopiskelijalla ei pitäis olla koiraa. Totta tavallaan, välillä on pitänyt hakea Siiri koululle kun on meinannut päivät venyä. Kyllähän se sitoo kotiin mutta on siitä seuraa ja joutuu välillä ihan uloskin lähteä ;)

Toukokuun alussa vien muuttokuorman Suomeen. Vajaa viis vuotta sitten tullessa kaikki mahtui farkun peräkonttiin. Ei varmaan ihan samaan tyyliin onnistu takaisinpäin... Kutosvuonna on vielä muutama kuukausi lähiopetusta, mutta sitä varten on turha pitää kämppää kesän yli. Vaikka tässä nyt on vielä yli vuosi valmistumiseen, niin jollain tapaa kalkkiviivoilla sitä alkaa olla. Viron kielikin on jo aika hyvin hanskassa, eräs heppapuolen opettaja ihmetteli, miten mun puheesta ei kuule ollenkaan suomalaista aksenttia. Viroa tulee puhuttua nykyään niin paljon, että suomea puhuttaessa ei meinaa välillä saada oikeaoppisia sanamuotoja tuotettua ollenkaan. Sinänsä jännä ilmiö, kun en oo mielestäni kielellisesti mitenkään erityisen lahjakas :D Eiköhän se siitä tasoitu taas kun pääsee Suomen kamaralle. Mikä onkin muuten tiedossa aika pian, nimittäin tässä kuun vaihteessa käväisen tuotantoeläinlääkäripäivillä Tahkolla. Siellä oli niin hyviä lehmäaiheita, ettei vaan voi olla menemättä. 

Nyt ois varmaan aika alkaa tekeen viikkosiivous kämppään, ja sitten vois taas jostain reunasta alkaa lukemaan.