Sorvin ääressä

Näin taas pyörähti käyntiin uus lukukausi. Loma oli ja meni, viikon olin opettajan sijaisena eskarilaisilla ja 1-luokkalaisilla, muuten aika kuluikin melkolailla kotopuolessa, Yks viikonloppu vietettiin tyttärien kans Kokkolassa. Se on kyllä totta kun sanotaan että oikean ystävän tunnistaa siitä, että vaikkei aikoihin olisi nähnyt, jatkuu juttu siitä mihin se viimeksi jäi.

Ainutlaatuinen viikko ollut koko opiskeluhistoriaa tarkastellen, kun minkään aineen kohdalla ei oo tuntunu siltä että tämän vois deletoida lukujärjestyksestä kokonaan. Tänä keväänä opiskellaan parasitologiaa, patologista anatomiaa, elintarvikehygieniaa, virologiaa, farmakologiaa, kirurgiaa, toksikologiaa...mitä kaikkia näitä nyt on. Ja hommat ei varmasti lopu kesken, parasitologiassa ainakaan. Edellisillä vuosikursseilla kurssi on ollut vuoden pituinen, meidän nykyisten kolmosten pitäis sisäistää sama määrä tietoa tämän kevään aikana. Eilinen (perjantai) oli vapaa kun farmakologian tunnit oli peruttu. Käytin koirat aamulla lenkillä ja menin muutamaksi tunniksi koululle pänttäämään pat. anatomian preparaatteja, jospa senkin tentin sais ajallansa tehtyä.

Tänään oon siivoillu pikkuhiljaa viikon ajan kaaoksen vallassa ollutta kämppää. Alkuviikosta yritti varmaan joku tauti iskeä kun ma-ke olin täysin pois pelistä. Nyt on matkatavarat jo löytäny tiensä sängyn ja lattian kautta paikoilleen. Matkasta puheen ollen, harvalla on semmonen veli joka lähtee viemään siskoaan Pohjanmaalta Tarttoon asti sunnuntaina, kun tiistaina pitää olla takas siellä. Thänkjuu siitä Erkki! :)

Niin joo, tännehän matkusti mun ja Siirin kans myös Oiva. Kyllä on maalaispojalla ihmeteltävää kaupungissa, erityisesti ohi ajavat autot viehättää, urospuolinen kun on. Nopsasti se sopeutui tänne, mitä nyt vähän vinkuu oven takana ku lähen johonki.

Tammikuussa hommasin itelleni ens kesän harjoittelu- sekä kesätyöpaikan. Neljän viikon harjoittelun teen kunnaneläinlääkärien yhteisvastaanotolla ja kesätöihin pääsin teurastamolle lihantarkastajan sijaiseksi. Siellä kuluukin sitten loppukesä, eli eipä tarvi miettiä mihin lomansa ens kesänä käyttäis kun sellasta ei ole. Vaeltamaan ois tietysti ollu hienoa päästä ens kesänäkin mutta kyllähän se Lappi siellä pysyy ja odottaa..

Ostin muuten hippikaupasta hienon vieraskirjan mulle. Ensimmäinen laatuaan ja vähän harmittaa kun sellasta en oo aiemmin laittanu. Nyt vaan puuttuu ne vieraat. Tämä kevät näyttää pelottavan autiolta sen puolesta eli ei muuta ku Vironmatkaa suunnittelemaan ystävät, tuttavat ja sukulaiset :)