Maailma neulanreiän läpi tarkasteltuna.

Ennen - jälkeen

Tiiättekö joskus kun innostuu jostain niin paljo ettei meinaa nahoissaan pysyä? Minä innostuin neulanreikäkamerasta, ja innostuin siitä just sillon kun kolmena seuraavana päivänä oli tentit. Ei hyvä. Siinä oli kuulkaa itsekurinpalautuksen paikka ja piti laittaa asioita vähän tärkeysjärjestykseen. tentit tuli tehtyä ja samalla pikkuhiljaa aloittelin kameran askartelua ja tarvittavan välineistön kokoamista. Köyhällä kun ei ole varaa panostaa oikeisiin välineisiin niin pitää keksiä jotain muuta. Kamera valmistui lamppulaatikosta. Ja koska rumaa kameraahan on ihan turha tehdä (vitsivitsi) niin viimeistelyyn piti käyttää vähän ylimääräistä aikaa. Sulkijaa pitää paikallaan neljä magneettia, mikä on osoittautunut toimivaksi muulloin kuin kuoppaista tietä pyörällä ajaessa. Silloin se nimittäin putosi kassin pohjalle ja aiheutti ensimmäisen epäonnistuneen kuvan.

Nyt viikonloppuna sitten pääsin ekaa kertaa kokeilemaan kameraa. Kehitin kuvat itevalmistetulla Caffenol-kehitteellä, johon tuli vettä, pikakahvijauhetta, pesusoodaa ja C-vitamiinia. Kiersin kaikki mahdolliset kaupat ja apteekit kahta viimeistä kysellen, ja sain taas osakseni ihmettelevää tuijotusta ja "en oo koskaan kuullutkaan tuollaisesta" -kommentteja. Tätä on sattunu ennenkin. Joko mä kyselen tyhmiä tai sitten Viro on vaan niin perähikiä ettei täällä yksinkertaisesti myydä yhtään mitään erikoisempaa asiaa (onko puhdas askorbiinihappo liikaa vaadittu?). No, hyvin selvisin sitten omilla C-vitamiininapeilla, ja pesusoodaa sain lopulta kun kuumensin ruokasoodaa puoli tuntia 200°C. Keskeytteenä käytin vettä. Kiinnitettä sekä valokuvapaperia löytyi valokuvausliikkeestä.

Ensimmäisesta negatiivista tuli valkoinen. Toisesta harmaa. Kolmannesta jotain siltä väliltä. Sen jälkeen alkoi valotusajat olemaan suht. kohdillaan ja kuvissa oli havaittavissa selkeästi jotain sisältöäkin. Tulostin muutaman taulukon joiden avulla pitäis pystyä valotusaikaa arvioimaan sääolosuhteiden, paperin ISO-herkkyyden ja kameran aukkosuhteen perusteella. Eihän se ihan niin kuitenkaan mennyt ja näköjään täytyy vaan kokeilemalla löytää sopiva aika. Kuivuneet negatiivit skannasin ja käänsin sävyt kuvankäsittelyohjelmalla.

Muutama jokseenkin onnistunut kuva oli siis lopputuloksena, tykkään tuosta vanhanajan tunnelmasta mikä kuvissa on.

Nyt ei kyllä ehdi enempää kirjotteleen, kirurgian ja virologian tentit painaa päälle. Niin se vaan on että koulu haittaa liikaa harrastuksia :D