Vähiin käy...

...ennen ku loppuu. Tasan viis viikkoa viimeseen tenttiin. Viis viikkoa ja kymmenen tenttiä. Nyt oli vihdoinki saumaa kirjotella taas. Koko syksy on menny käsittämättömän nopeesti, tuntuu että lukukausi on päässy vasta vauhtiin ja nyt se jo kohta loppuu. Oon aina ollu sitä mieltä että lokakuun (samoin huhtikuun) vois poistaa kalenterista. Nyt lokakuu vaan hujahti ohi, puolivälistä eteenpäin oli melkeen koko ajan vieraita, välillä pari porukkaa samaan aikaan, parhaimmillaan 20 kerralla. Ja oli kyllä mukavaa. Koulussaki on ollu mukavaa, paitsi vähä vähemmän mukavaa eräällä tietyllä ekonomiankurssilla, jossa viimeisin esimerkkitehtävä koski mansikankasvatusta, haloo. Tänään heppadiagnostiikan praksassa otettiin verta koulun hevosilta, käytiin läpi muutamia kuvitteellisia potilastapauksia ja tehtiin niille alustavat diagnoosit veriarvojen perusteella. Nythän mää osaisin myöskin teoriassa siementää lehmän. Elävällä eläimellä päästään harjotteleen vasta keväällä, tän syksyn praksoista kukaan tuskin haluaa kuulla tarkempaa kuvausta :D

Perjantaikoulut loppu viime viikolla, ja alkaa muutki päivät pikkuhiljaa väljenemään. Ja ei aikaakaan ku pääsen joululomalle. Tänään oli muuten endokrinologian toinen välitentti. Jos kaikki kolme pääsee läpi, ei tarvi mennä eksamille.Tuo tänpäivänen kuitenki oli se pahamaineinen osa josta vanhemmat on pelotellu. Luin omasta mielestä hyvin ja osasinki, mutta kysymykset tosiaanki oli aika kinkkisiä, osa jopa kompapuolelle kallistuvia, ja väärästä vastauksesta tuli miinuspisteitä. Niin tosiaan saa sitte nähdä miten meni, hauskaahan tässä on se että eksami
on sitte tammikuussa. Eli jos tuon reputin niin on tammikuinen Tarttokeikka tiedossa. Piristystä onneks toi se, että sain tänään ikiomat stetarit :) Littmannin Veterinary Master Classic II, Siiri pääsi heti koerusseliksi, tosin luulen että kaikki potilaat ei välttämättä kierähdä selälleen silmät ummessa kun niitä käsittelee, mutta Sirpa on Sirpa.

Kouluajan ulkopuolella, kouluhommien ja koirahommien lisäks oon saanu taas villasukkakärpäsen pureman. Kummipojat taitaa saada joulupukilta taas uudet sukat, ja saatanpa itelleki tehdä jos ehin. Leivoin viikko sitte myöskin karjalanpiirakoita, ekaa kertaa "ihan ite". Sen jälkeen vasta kuulin että niihin kotona tehtyjen puuroon on joku ihan oma erikoisreseptinsä, ei siis ihme että ei ollu tavalliseen puuroon leivotut ihan niin hyviä. Siinä rypytysvaiheessa tuli jotenki tosi semmonen olo ku ois kotona ollu, varmaan kun sitä ei juuri muualla oo tehnykään. Justiinsa tultiin Marian ja koirien kans lenkiltä, käytiin hakeen yks aika nerokas geokätkö. Tuoki homma jääny taas vähemmälle, eipä tänne hirveesti kyllä uusia purkkeja oo tullukaan. Ja salilla ei oo kyllä vähään aikaan käyty, lokakuun lopun ja marraskuun alun vieraspaljous vähä sekotti pakkaa, nyt ku päästään taas normaaliin arkeen kiinni niin ehkä sielläki joutaa välillä käymään (sanon minä joka on just laskenu että kymmenen tenttiä...). Pitää nyt vähä lieventää eli nuo kymmenen tenttiä ei tosiaan oo kaikki mitään kurssien loppueksameita vaan osa on myös pienempiä välitenttejä. Lukea niihin tosin pitäis silti.

Mun työpöytä näyttää välillä (=koko ajan) varsin luovalta (=kaaokselta) :D

Huomena siis on "vapaa"päivä, toisin sanoen ei koulua. Aattelin jossain välissä leipoa pipareita jos löytyy Prismasta tarvittavat mausteet. Sitte ostan kans mustikkaglögiä ja.....tähän väliin sopis että kuuntelen joululauluja ja neulon kirjoneulesukkaa mutta......luen loomatervishoiun ja patologisen anatomian välitentteihin. Koitan saada kirjoteltua vielä ennen joulua. Jos saatais tänne lunta ennen sitä, niin lupaan laittaa taas kuvapläjäyksen Tarton joulukeskustasta.