Kaikkea kivaa

(http://www.hs.fi/viivijawagner/s1349778603024)

Ei nyt ihan vuosia, hurjat 5 kertaa, sitä ennen kai joskus lukion liikuntatunnilla? On taljaa ja penkkiä, soutulaitetta ja juoksumattoa. Ja koukussa jo nyt. Julia-kämppiksen kans otettiin 20 kerran kortti tuohon Tamme staadionille kilometrin päähän. Mukava pieni sali jonka asiakaskunta on (ylläri) melko miesvoittosta. Ollaan siellä hyvästi tasapainottamassa tunnelmaa. Oon niin mielissään ku sain vihdoin ja viimein tämänki alkuun. Nyt se on kato hyvä alottaa, ei niitä vasikoita tahdonvoimalla vedetä ulos sitte ku semmonen tulee ajankohtaseks.

Oon päässy myös vastapainoksi tämmösen pikkunäpertelyn makuun, mitäs sanotte tästä, aika söpö rebane vai mitä?                                                                                                               Koulu on alkanu oikein mukavasti, ja voisko sanoa rennosti. Lukujärjestys on yllättävän väljä kun kaikki aineet ei oo vielä alkanu, ja siks mulla onkin aikaa tämmösille tärkeille asioille kuten esimerkiksi pyyhekumeista leimojen kaivertamiselle. Haluaisin saada myös juoksuharrastuksen elvytettyä, polvilla ja penikoilla on siihen kuitenki jotain vastaansanomista kun vastustaa vastustaa. Ajattelinki hommata ns. paljasjalkakengät ja kokeilla semmosilla kun oon lukenu ja kuullu kurssikavereilta hyviä kokemuksia niiden käytöstä tämmösillä vaivasilla. Jos nyt totta puhutaan niin kävin viime alkusyksystä pari kertaa juoksemassa ihan paljain jaloin mutta se ei täällä ihan hirveesti syystä tai toisesta houkuttele, nimimerkillä jotain muuta kuin multaa varpaanvälissä. Mutta ei sattunu jalkoihin se.   

Tarttoon on muuten tullu kevät. Helmikuussa. Lumesta ei oo tietoakaan enää, tiet on vesilammikoitten ja petollisen mutaliejun vallassa. Mikäs tässä satakieliä odotellessa :) Tänään käytiin koirien kanssa villisikametsässä kahen tunnin lenkki, ei näkyny sikoja. Siiri kyllä kävi jolleki puskassa huutamassa, oliko siellä sitte karhu tai pelottava kivi, sen tietää vaan Sirpa ite.                                                          Meidän kahvinkeitin sano itsensä irti tässä viikko takaperin. Nyt meillä keitetään kahvi tyylikkäästi vedenkeittimestä vettä kaataen, koska a) halutaan ostaa seuraavaks kunnon kahvinkeitin, mutta b) köyhinä opiskelijoina ei raaskita laittaa kahvinkeittimeen sitä rahamäärää minkä se nielis. Onneks meillä on hyvä vedenkeitin. 

Taas mää oon näin myöhään kirjottelemassa (kello 22.10 vaikka blogin kello muuta näyttääki) että seuraava etappi olis nukkumatin mailla. Vihaan muuten mun huoneen patteria. Se herättää mut yleensä pari kertaa yössä ihan luonnottomalla huudolla ja örinällä, ja hiljenee vaan jos sitä lyö (vaihtoehtoisesti potkasee) tai sen säätönuppia vääntelee. Muistelisin että teki sitä myös viime talvena. Jos jollain on ideoita millä tämän riivaajan saa ajettua patterista pois niin neuvoja vastaanotetaan mieluusti. Heh.