Sanon vaikka lupasin itelleni että en sano. Tasan viis viikkoa joululomaan. Tenttejä vähän, mutta en toki valita, vuoden päästä tähän aikaan muistelen kaiholla tätä hetkeä ja mietin, miks en osannu nauttia kunnolla rennommasta syksystä. Viikko sitte kirjotin yhen postauksen joka jäi sit julkaisematta kumminkin. Ei siinä mitään oleellista sisältöä taaskaan ollu, kunhan joutavanpäivästä lätinää. Tulis ees lunta niin ois jo paljo mukavampaa. Mutta eipä nuo sääennusteet hirveesti naurata:
Sentään ei sada enää taukoamatta. En oo pitkään aikaan käyny kunnolla kuvaamassa, vaikka kamerassa olis kaiken aikaa kortti tyhjä ja akku täynnä. Mitä enemmän aikaa, sitä vähemmän saa aikaan, niinhän se menee. Viime lauantaina oltiin Siirin kans Juha Oreniuksen agikoulutuksessa. Oli ihan hullun kivaa, ja taas tuli todistettua, että kyllä tuohon agilityyn pitäis suhtautua samalla tavalla ku mihin tahansa urheilusuoritukseen. Olin nimittäin pikkasen vaivalloista päästä portaita alas seuraavana aamuna. Sen verran taas innostuin että kävin krääsäkaupasta hakeen harjanvarsia ja ollaan parina iltana käyty keppejä treenaan radan varressa. On siinä taas virolaisille, jos ei leipää niin ainakin sirkushuveja, voi sitä tuijotuksen määrää. Onneks kaikkeen tottuu.
 |
| Ruokosen Juhan treeneistä viime keväältä(?) vai syksylläkö ne oli.. Siirin ilme kertoo kaiken olennaisen :) ©Maria |
Semmosta. Eli ei mitään uutta taaskaan, joululomaa oottelen, vaikka tiiän et ku tammikuu alkaa lähestyä loppuaan, oon jo kovaa kyytiä tulossa takas tänne ;) Semmosta se on. Nyt ei auta ku käydä käsiksi biokemman kirjaan, huomenna on tiedossa kaikkien aikojen pisin labra..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti